JOHANNES. Syrjään siitä! (Töyttää hänet tieltään ja menee.)
HUSSO. Elä ylpeile liiaksi. Vähissä musta sika syö sinulta eväät.
ANNA LIISA. Husso,—mitä tämä tietää?
HUSSO (lähenee häntä; viekkaasti). Minä tuon sinulle terveisiä.
ANNA LIISA. Keneltä?
HUSSO. Vielä häntä kysyy.—Mikolta tietysti.
ANNA LIISA. Ne terveiset olisitte huoletta voinut heittää toiseen kertaan.
HUSSO. Odotahan, kun kuulet. Siinä on vielä muutakin.
ANNA LIISA. Mitä muuta?
HUSSO. Mikko palajaa tänne kotipuolelleen tuossa paikassa.
ANNA LIISA. Palajaako hän tänne? Ja tähän aikaan! Miksi juuri tähän aikaan?
HUSSO. Niin, arvaappas miksi juuri tähän aikaan.
ANNA LIISA. Kaiketi vaan sattumalta. Eikös niin?
HUSSO. Ehei! Ei ensinkään sattumalta. Sinua hän tulee perimään, ennenkuin muut ehtivät viedä.
