JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
HUSSO. Mistä sen tiedät?
JOHANNES. No—arvaanhan minä.
HUSSO. Erehdyt.—Minulla on tärkeätä puhuttavaa tälle nuorelle morsiamelle.
ANNA LIISA. Minulle? Mitä sitten?
HUSSO. Semmoista vaan kahdenkeskistä.
JOHANNES. Voitte heittää toiseen kertaan. Anna Liisalle ei nyt sovellu.
HUSSO. Jospa kuitenkin soveltuisi? Niinkuin sanoin: minulla on tärkeätä puhuttavaa.
JOHANNES (Anna Liisalle). Ajanko minä hänet ulos?
HUSSO. Minutko ulos?—Ehei!—Vai mitä sanoo siihen Anna Liisa?
JOHANNES. Minä sen teen!
ANNA LIISA. Elä, Johannes, elä. Voinhan ensin kuulla, mitä hänellä on asiaa.
HUSSO. Siinä kuulit! Jopa minä tuon noin arvasin.
ANNA LIISA. Käykää sisään. Mitä seisotte siellä ovessa?
JOHANNES. Niinpä lähden minä sillä välin puhuttelemaan vanhempiasi.
Mutta laitakin, että tuo akka pian hupenee tiehensä.
HUSSO. Kuinka sanoit?
