Oli muinoin köyhä mies ja hänellä neljä poikaa; kun näistä miehen-alkuja oli kasvanut, sanoi heille isä: "rakkaat lapseni! teidän nyt täytyy täältä kotoa ulos mailmalle, minulla ei ole mitään, jota teille saattaisin antaa; lähtekää siis vieraille maille onnenne hakuhun ja oppikaa joku ammatti, millä kykenette teitänne elättämään." Nyt tarttui nuot neljä veljestä matka-sauvaan, jättivät isänsä hyvästi ja läksivät pois koti-kylästään. Kappaleen matkaa sitten astuttuansa tulivat ristiykselle, josta tie kävi neljälle eri haaralle. Silloin sanoi vanhin veli: "täällä meidän tulee toisistamme eritä, mutta yhtykäämme taas tähän paikkaan, kun on tästä päivästä neljä vuotta umpehen kulunut, ja sillä välin meistä kukin onneansa pyytäköön."

 

Nyt jokainen eri tietänsä meni, ja vanhimmalle tuli vastaan mies, joka kysyi, minne matkustaja aikoi ja missä toimissa hän liikkui. "Minä jotakin ammattia tahtoisin oppia," vastasi tämä. Silloin sanoi mies: "tule minun kumppanikseni ja rupee varkaaksi." - "En maaren," pani poika vastaukseksi, "eipä tuota tähän aikaan enää pidetä minään kunniallisena ammattina, ja lorun lopuksi ehkä vielä joutuu kellon-kielen virkaa toimittamaan." - "Mitä turhia," väitti mies, "hirsi-puuta ei sinun tarvitse pelätä; minä vain tahtoisin sinua opettaa ottamaan, mitä ei muutoin ole kenenkään ihmisen saatavissa, sekä siinä niin viisaasti menettelemään, ettei viejästä iki-päivinä kukaan kykene saamaan edes vihiäkään." Silloin poika tuohon suostui ja meni miehen seuraan sekä oppi niin perin näppäräksi varkaaksi, että kyllä sai puoleensa korjatuksi, mitä ikinä vain tahtoi. Toinen veli samoin kohtasi miehen, joka häneltä kysyi, mitä hän läksi oppimaan. "Empä tarkoin vielä tiedä itsekään," vastasi tämä. "Noh tule minun luokseni ja opi tähti-tietäjäksi, sitä parempaa virkaa ei löydy, sillä tietäjältä ei mitään pysy salassa." Tuo pojalle mieleen, ja hänestä niin taitava tähti-tietäjä paisui, että, kun hän oppi-ajan loputtua päätti lähteä talosta, opettaja hänelle antoi kiikarin, sanoen: "tämä on pitkä-silmä semmoinen, että sen avulla voit nähdä, mitä ikinänsä tapahtuu maan päällä, jopa taivaassakin, eikä mitään saata sinulta jäädä salatuksi." Kolmannen veljen otti eräs metsästäjä luoksensa sekä opetti hänelle niin tarkoin kaikki, mitä metsästykseen kuuluu, että hänestä tuli oikein täysi-oppinen metsästäjä. Hyvästi-jättäissään opettaja hänelle lahjoitti pyssyn ja sanoi: "tämä ei petä; mitä tällä tähtäät, siihen luotis varmaankin sattuu." Nuorin veli myöskin tapasi miehen, joka häntä rupesi puhuttelemaan kysyen, missä asioissa hän kuljeskeli. "Eikö sinua haluttaisi ruveta räätäliksi?" - "Tiesi tuota," tokasi poika, "eipä tuommoinen alin-omainen aamusta iltaan kestävä kyyryssä-istuminen eikä neulan ja prässi-raudan ainainen käytteleminen ole aivan mieleeni." - "Mitäs joutavia!" vastasi mies, "sinä puhut, kuten ymmärrät; minun tykönäni pääset oppimaan ihan toisellaista räätälin-työtä, joka on mukavaa ja siistiä, jopa oikein kunniallista." Silloin pojan rupesi tekemään mieli, ja hän tuota miestä seurasi kotihin sekä oppi juurta jaksain kaikki hänen temppunsa. Kun sitten tuli jää-hyväisten aika, mestari pojalle neulan antoi lausuen: "tällä saatat yhtehen neuloa, mitä hyvänsä vain tahdot, olkoon se niin rauskeata, kuten muna, taikka niin kovaa, kuin teräs; ja neulottu niin on yhdeksi liittyvä, ettei siinä enään saa sauman jälkeäkään huomatuksi."

 

Kun oli kulunut nuot neljä vuotta, saapui yht'aikaa tien-ristiykselle nämät neljä veljestä, ja siinä toisiansa syleilivät ja suutelivat sekä läksivät sitten kotia isänsä tykö. "Noh tämä vasta iloa!" lausui ukko aivan mieli-hyvillänsä, "tuuliko teidät on taas tuonut tänne minun luokseni?" Pojat kertoivat, miten heidän oli käynyt ja kukin opittavansa oppinut. He nyt ihan huoneen edustalla istuivat ison puun suojassa, ja isä silloin virkkoi: "minä heti teitä vähäsen koettelen nähdäkseni, mitä osaatte." Sitten hän ylös-päin katsahti sanoen toiselle pojallensa: "tuolla ylhäällä puun latvassa on kahden oksan välissä peipposen-pesä; sano minulle, montako siinä on munaa." Tähti-tietäjä otti kiikarinsa, kurkisteli tuonne ylös ja vastasi: "viisi niitä on." Isä sitten sanoi vanhimmalle: "tuo sinä munat tänne, mutta älä millään muotoa häiritse lintua, joka siinä istuu hautomassa." Tuo varas näppärä kiipesi puuhun, nappasi linnun alta, joka mitään huomaamata siinä kökötti, nuot viisi munaa sekä toi net alas isälle. Tämä munat otti, laski pöydän joka kulmahan yhden sekä keski-pöydälle viidennen ja sanoi metsästäjälle: "ammu nyt yhdellä laukauksella kaikki viisi keskeltä halki." Metsästäjä pyssyllään tähtäsi sekä ampui, kuin ampuikin, isän käskyn mukahan nuot munat kaikki ihan ainoalla laukauksella, hänellä varmaankin oli sitä lajia ruutia, joka yht'aikaa viepi joka taholle. "Nyt on sinun vuoros," sanoi isä neljännelle pojallensa, "neulo sinä taas eheiksi munat ja myöskin pienet, niissä olevat linnun-sikiöt, mutta toki niin varovasti, ett'ei noille jää ampumasta vähintäkään haittaa." Räätäli neulansa otti ja neuloi, kuten isä oli vaatinut. Kun hän tehtävänsä oli tehnyt, täytyi varkaan taas viedä munat ylös puuhun tuonne pesään, ja tämä net sinne pisti niin näppärästi, ettei lintu tuota ollenkaan huomannut. Peipponen vain hautomistansa hautoeli, ja muutaman päivän päästä poikaset munista pujahtivat, ja olipa niitten kaulassa pieni punainen piiru ihan sillä kohtaa, mistä räätäli oli net kokoon ommellut.

 

"Aivan oivallista!" sanoi isä pojillensa, "minun teitä täytyy koko mestareiksi kehua! te hyvin olette käyttäneet aikanne ja kelpo konsteja oppineet; minä en saata sanoa, kenenkä teistä päättäisin etevimmäksi. Vasta silloin käypi tuosta selvän saaminen, kuin joskus oikein toden takaa pääsette kykyänne koettamaan." Eikä aikaakaan, jopa syntyi valtakunnassa kova kohina, sillä kuninkaalta oli lohi-käärme ryöstänyt hänen tyttärensä. Kuningas siitä oli yöt päivät huolissansa sekä julkaisi julistuksen semmoisen, että, kuka vain saisi prinsessan pelastetuksi, hän tuon puolisoksi pääsisi. Arveli silloin nuot neljä veljestä keskenänsä: "tämähän meille sopiva tilaisuus näyttämään, mihin kelpaamme!" ja he yhdessä läksivät kuninkaan-tytärtä pelastamaan. "Missä prinsessa lienee, sen kohta saanen selville," sanoi tähti-tietäjä ja katsahti kiikarillansa ympärilleen sekä lausui tämän tehtyänsä: "jopa hänen jo näen! hän tuolla kaukana istuu kalliolla meren-luodossa, mutta vieressä venyy lohi-käärme häntä vartioitsemassa." Sitten hän kuninkaan puheille meni, pyysi laivan itsellensä ja veljilleen sekä läksi heidän kanssansa mertä purjehtimaan, kunnes tuonne luotoon tulivat. Kuninkaan-tytär siinä istui, mutta hänen sylissään makasi lohi-käärme nukkumassa. Metsästäjä sanoi: "minä en arvaa ampua, sillä tappaisimpa laukauksellani myöskin tuon ihanan neitosen." - "Noh ehkähän minä onneani koettaisin," virkahti varas, hiipi sinne ja vei lohi-käärmeen alta tytön, mutta niin hiljaa ja sukkelasti, että peto ei huomannut mitään, vaan jäi kuorsaamistansa yhä kuorsailemaan. Aivan iloissansa veljekset nyt kiiruusti kuninkaan-tyttären kantoivat laivahan ja läksivät aavan meren aaltoja laskettelemaan, mutta lohi-käärme, joka herättyänsä ei enään löytänytkään prinsessaa, lensi raivoissaan heidän peräänsä, ja läheni ilmassa, puuskuen vihasta. Kun se jo ihan laivan päällitse liihoitteli ja juuri oli alas laskeumaisillaan, silloin metsästäjä tähtäsi pyssyllänsä ja osasi petoa aivan sisimpään sydämmeen. Hengetönnä lohi-käärme kannelle kopahti mutta se niin tavattoman iso oli, että pudotessansa särki murskaksi koko laivan. Laivassa-oliain kuitenkin onnistui kaapata kiinni pariin lautaan, ja he nyt aavalla merellä ajelehtivat sinne tänne. Silloin taas oli hätä kovakin, mutta räätäli kyllä neuvon tiesi; hän ihmeellisen neulansa otti, neuloi muutamalla pitkällä pistämällä laudat tuota pikaa yhtehen, istui tuonne lautallensa, sousi oikealle ja vasemmalle sekä kokosi laivan kaikki kappaleet. Sitten hän nuot myöskin ompeli yhteen niin taitavasti, että piankin laiva jälleen oli täydessä kunnossa, ja he sitten onnellisesti saapuivat kotia.

 

Kun kuningas taas näki tyttärensä, syntyi linnassa oikein iso ilo. Hän sanoi noille neljälle veljekselle: "yhden teistä tulee saada tyttäreni puolisoksensa; mutta kenenkä? - sen heitän teidän omaksi päätettäväksenne." Silloin heidän keskenänsä nousi kova riita. Tähti-tietäjä sanoi: "jollen minä olisi kuninkaan-tytärtä nähnyt, olisivat teidän temppunne kaikki olleet turhia; sempä tähden hän on minun." Varas väitti: "mitä tuosta näkemisestä olisi apua ollut, ellen minä olisi tyttöä siepannut lohi-käärmeen alta; siksi hän minun ompi." Metsästäjä puolestansa vakuutti: "sekä teidät että kuninkaan-tyttären olisi tuo hirviö aivan rääpäleiksi repinyt, jollei luotini olisi ilkiöön sattunut; sen tähden tyttö on minun." Ja räätäli taas sanoi: "jollen minä taidollani olisi taas laittanut laivaa entisellensä, olisitte te kaikki surkeasti hukkuneet; siitä syystä prinsessa on minun." Kuningas silloin lausui tämmöisen tuomion: "teillä on kullakin yhden-vertainen oikeus, mutta koska ei neito jokaiselle riitä puolisoksi, ei tule teistä yksikään häntä saamaan, mutta minä tahdon kullekkin antaa palkaksi puolen kuningaskunnan." Tällainen ratkaisu aivan oli veljeksille mieleen, ja he sanoivat: "tämähän toki on paljon parempi, kuin että olisimme riitaantuneet keskenämme." He sitten jokainen saivat puolen kuningaskuntansa ja elivät isänsä kanssa oikein onnellisina aina niin kauan, kuin heidän oli sallittu elää.

 

那是很久以前的事了，有一户贫穷的人家，夫妻俩生了四个儿子，儿子长大后，穷人想让他们学点本事以摆脱贫困，他对儿子们说："亲爱的孩子们，我没有什么东西给你们，必须要你们自己到这个世界去闯荡，去学习，自己掌握自己的命运。我看你们就从学习各种手艺开始，为将来独立生活打好基础。"于是，四个兄弟拿着手杖，挎着小包，告别父亲，一起出门拜师求艺去了。

他们来到一个十字路口，不同方向的四条路分别通向不同的地区，老大说道："我们必须在这儿分手，四年后的今天我们再在这儿相会。这期间大家要靠自己独立去学习谋生的本领了。"互道珍重之后，他们各自踏上了不同的旅途。

老大和弟弟们分手后便抓紧时间赶路。 在路上，他遇到一个人问他准备到哪里去，想干什么。 他回答说："我想在这个世界闯荡闯荡，学一门手艺来充实自己。"那人说道："你就跟着我吧，我将教你如何成为一名前所未有的最精明的小偷。"老大说道："不！这不是正当的职业，靠这种本事谋生最终都免不了要被绞死。"那人解释说："嗨！你不必担心什么绞刑架，因为我只是教你如何找出最适合的方式方法和对象，取到别人得不到的东西，来无影，去无踪，让别人找不着你的踪迹。"听完之后，年青人被说服了，他跟着这位师傅学习，很快表现了他的天赋，只要是他想得到的东西，没有一样能逃过他的手心。

老二在路上也遇到一个人，当那人了解到他此行的目的之后，就问他想学什么本领，老二回答说："我心里还没有底哩。"那人说道："你就跟着我学做一名占星学家吧，这是一种崇高的职业 ，因为当你了解了星象后，就没有什么事情能够瞒过你了。 "一席话令他非常高兴，老二便在他那位老师的教导下，成了一名非常出色的占星学家。他学业有成后，他准备告别老师回家去。老师给了他一个望远镜，说道："用这架望远镜，你能看清天上和地上所有的东西，没有什么事物能瞒过你。 "

老三遇到的是一个猎人，他跟着猎人学到了各种打猎的本领，成为一个极有能耐的猎手。 当他离开师傅时，师傅给了他一付弓箭，并告诉他说："用这付弓箭，无论你想射什么，就一定能射中它。"

同样，小儿子也遇到一个人，这人问他想做什么，并问他说："你愿意做一个裁缝吗？"小儿子回答说："不，不！裁缝一天到晚都盘腿坐在那儿，拿着针穿来穿去，提着熨斗推来推去。那工作不适合我来做。"那人解释说道："嗨！我可不是那种裁缝，跟我学吧，你会学到一种完全不同于普通做服装的裁缝手艺。"尽管他还没有完全了解这人的手艺有什么特别之处，好奇心与求学心促使他还是答应跟他去学，而且，学会了他的全部本领。 离别师傅之时，师傅送给他一根针说："用这根针，你能把任何东西缝合起来，从软的鸡蛋到坚硬的钢铁，被缝合后真可以说是天衣无缝，毫无破绽。"

四年以后，到了他们约定的日子，四个兄弟在十字路口相会了，他们欢欢喜喜地互道离别之情，一起回到了父亲的家里 ，将各自分别后的经历，学到了什么手艺，都告诉了父亲，一家人非常高兴。 一天，他们一起坐在屋前的一棵非常高大的树下，父亲说："我想考考你们每一个人所学到的本领。"说着他抬头向树上望去，对第二个儿子说道："在这棵树顶上，有一个苍头燕雀的巢，你告诉我鸟巢里有几个鸟蛋。"占星学家拿出他的望远镜向上一看，说道："五个。"父亲转过头对大儿子说："现在你去把蛋拿下来，但不能惊动趴在鸟蛋上正在孵化的雌鸟。"于是精明灵巧的小偷爬上树从鸟的身子下面把五个鸟蛋掏下来给了他父亲，那只雌鸟既没有看见，也没有感觉到鸟蛋给人掏走了，仍然静静地趴在巢内。 父亲拿着五个鸟蛋在桌子的每个角上放了一个，余下的一个放在了桌子的中间，对猎手说："你要一箭把所有的鸟蛋都击成两半。"猎手取弓在手，只一箭就把所有的鸟蛋按他父亲的要求射成了两半。 最后，父亲对最小的裁缝儿子说："你把鸟蛋和蛋里面的小鸟都缝好，不要让它们有任何受到伤害的痕迹留下。"裁缝拿出针，按父亲的要求把蛋都缝好了。 接着，妙手神偷把鸟蛋又放回鸟巢内雌鸟的下面，那鸟竟毫不知晓，好像它腹下的蛋不曾被动过一般，仍在继续孵着那些蛋。 几天以后，小鸟出壳时，它们的脖颈由裁缝缝合的地方仅只有一点点淡红色的条纹。

老父亲对四个儿子的表演很满意，说道："孩子们，你们做得很好！你们充分利用了你们自己的宝贵的时间，学到了很有价值的本领，到底哪一项本领更有价值，我不能作出定论，要是有机会，就让时间为你们的技能作出评价吧！"

过了不久，这个国家出了一个大乱子。 国王的女儿被一条巨龙抓走了，国王为失去女儿日夜悲伤不已，发出通告说：无论谁把他的女儿救了回来，就将女儿许配给他作为妻子。

四个兄弟互相一商量，说道："我们的机会来了，让我们各展所能吧。"他们都愿意试一试，看自己是否能够把公主救回来。 占星学家老二说："我很快就能找出她在哪儿了。"说着，他拿起望远镜一看 ，叫道："我看到她了，她正坐在很远的大海中的一块礁石上，我还看见那条龙就在她身边守卫着。"为了他们兄弟能到达那儿，他找国王配备了一条船出海了。 按照老二的指点，船在海上航行很久之后，到达了礁石旁。 正和老二说的一样，他们发现公主正坐在礁石上，那条龙躺在她身边睡觉，龙头就枕在公主的大腿上。 猎人说："我不敢射杀那条龙，因为我怕会把年青美丽的公主也一起射死。"神偷说道："就让我来试一试我的技能吧！"说完，他跳上礁石，从龙的头下把公主偷偷移了出来。 他的手法又快又轻，龙一点也不知道，仍然在那里鼾声大作。

救出公主后，他们非常高兴，急忙带着她上船返航。 不久那条龙醒来发现公主不见了，马上腾在空中，在他们的后面大声咆哮追了过来。 当飞到船的上空时，它张牙舞爪向他们猛扑了下来。 说时迟那时快，猎人举起弓箭，一箭射去，正好射中它的心脏，龙掉下来死去了。 可他们仍未摆脱危险，因为那条巨龙的庞大尸体正好落在船上，把整条船给打碎了。 他们全都掉到了无边无际的大海里，不得不抓着几块船板茫然地漂游。 这时，裁缝拿出他的针，只几下就把一些船板缝在一起了，他爬在上面，把四下漂浮的碎块统统捞起来，将它们全部缝合在一起，很快使船恢复了原貌。 接着，他们兄弟几个和公主都上了船，有说有笑地继续向目的地航行，一路顺风，他们很快就安全地回到了自己的家园。

当他们把公主带回王宫交给她父亲时，国王大喜过望，对他们四兄弟说："你们中的一个将和公主结婚，但必须由你们自己确定是哪一位。"这一来，他们兄弟之间引起了一场争论。 占星学家说："如果不是我找出公主在哪里，你们的本领都毫无用处，因此，公主应该属于我。"妙手神偷说："如果不是我把公主从龙头下偷出来，你看到她又有什么用呢？所以说，公主应该是属于我的。"猎手说："不对，她应该是我的，如果不是我把龙射死，它就会把你们和公主都撕成碎块。"裁缝说："如果不是我把船再缝好的话，你们都会被淹死，因此，她应该是我的人了。"国王听了他们的争论说道："你们每一个人都有道理，但你们不能够都娶我的女儿，最好的办法是你们谁也不娶我的女儿。作为对你们的回报，我就把王国的一部分划给你们。"四个兄弟都认为这比互相争斗要好得多，就同意了这个方案。

分享到：