Ennen muinoin, jolloinka hyvä Jumalamme vielä vaelsi täällä maan päällä ihmisten joukossa, tapahtui kerta eräänä iltana, että häntä kovin väsytti. Yö oli jo tullut, mutta eipä hän vielä sattunut saamaan itsellensä yö-siaa. Nyt näkyi tien varrella, vasta-päätä toisiansa, kaksi asuntoa, toinen suuri ja komea, vaan toinen varsin pieni ja huono. Tuo komea oli rikkaan miehen talo, mutta se pieni mökki siinä köyhän asuntona. Tässä nyt 'Herra' ajatteli: "tuolle rikkaalle en minä varmaankaan tule vaivoiksi olemaan, sinneppä siis menen ovea koputtamaan." Kuultuaan, että joku ovea kolkutti, aukasi rikas akkunansa, kysyen vieraalta, mitä tuo tahtoi. 'Herra' vastasi: "minä vain sinulta pyytäisin yö-sijaa." Pohatta nyt tarkasteli matka-miestä kiireestä kanta-päihin saakka, mutta koska armias Jumala kulki huonoissa vaatteissa eikä siis näyttänyt liioin rahalliselta, ravisti rikas päätään, sanoen: "en saata teille yö-siaa antaa, sillä huoneeni ovat täynänsä viljaa ja kaikellaista kalua; jos minä talooni laskisin kaikki, jotka oveani kolkuttavat, niin saisimpa itse tarttua kerjäläis-sauvaan. Mene jonnekkin muualle." Näin ärjästen hän akkunan sulki ja antoi Jumalan seisoa ulkona. 'Herra' sentähden rikkaan jätti hänen omiin oloihinsa ja läksi köyhän ovea koputtamaan. Tuskin oli hän sen ennättänyt tehdä, jopa jo ovi avattiin ja köyhä mies käski mökkiinsä matkustajaa sekä tarjosi hänelle yö-siaa lausuen: "nyt on jo varsin pimeä, tänään ette enään edemmäksi saata kulkea." Tämä oli 'Herralle' otollista, ja hän siis meni sisälle. Tuon köyhän miehen vaimo antoi hänelle kättä, sanoen: "terve tultuanne," sekä käski häntä pitämään hyvänänsä mitä talossa oli tarjottavana, eipä heillä muka suuria varoja ollut, mutta mielellään he vieraalle jakaisivat, mitä heillä oli itsellänsäkkin. Sitten hän perunoita pani pataan ja meni sillä välin, kuin net kiehumassa olivat, kuttuansa lypsämään, saadaksensa vähän maitoakin illalliseksi. Ja kun ateria oli valmistunut, istui 'Herra' heidän kanssansa ruo'alle, ja maistuipa hänestä halpa illallinen varsin makuisalta, koska hän näki iloisia ihmisiä seurassansa. Kun sitten olivat syömästä päässeet ja maata-panon aika oli tullut, viittasi vaimo miestään luoksensa sekä kuiskasi hänelle: "kuules ukkoseni, sopiihan meidän ma'ata tämä yö oljilla, jotta matkustaja raukka pääsisi sänkyhymme oikein laillisesti lepäämään; hän on kulkenut koko päivän ja lienee siis varmaankin kovin väsyneenä." - "Sen aivan sydämmestäni suon," vastasi ukko, "menempä hänelle sitä ehdoittelemaan," sekä Iäksi nyt tarjoomaan vuodettansa lepo-sijaksi 'Herralle', jotta tämä, jos tuo olisi hänelle mieleen, saisi oikein virkistyttää väsyneet voimansa. Hyvä Jumala ei kuitenkaan tahtonut mennä heidän vuoteellensa lepäämään, mutta he hartaasti pyysivät, kunnes hän toki vihdoin meni; ja vanhukset itsellensä olki-vuoteen valmistivat laattialle. Seuraavana aamuna nousivat he jo ennen päivän koittoa ja valmistivat varainsa mukaisen eineen vieraallensa. Kun nyt aurinko kirkkaasti paistoi sisälle akkunasta ja rakas Jumala oli noussut yö-sijaltaan, istui hän syömään mökkiläisten kanssa sekä aikoi sitten lähteä matkoihinsa. Ovelle ehdittyään, hän kuitenkin vielä katsahti taaksensa, sanoen: "koska te olette näin hurskaat ja armahtavaiset, saatte toivoa itsellenne kolme asiaa, ja minä toivonne toteutan." Silloin sanoi köyhä mies: "mitäpä minä muuta itselleni toivoisin kuin iankaikkisen autuuden sekä että meillä molemmilla olisi terveyttä ja joka-päiväinen leipä niin kauan, kuin täällä elämme; kolmanneksi en tiedä mitä toivoisin." Sanoi siihen 'Herra': "etkö tahtoisi uutta huonetta vanhan sijaan?" Ukko vastasi: "aivanhan halustakin, jos vain saisin." 'Herra' toteutti hänen toivonsa, muuttaen uudeksi tuvaksi heidän vanhan mökkinsä, ja jätti tämän tehtyänsä heidät sekä läksi matkoihinsa.
Oli jo täysi päivä, kun tuo rikas nousi vuoteeltaan ja istahti akkunan ääreen. Silloin hän huomasi siinä vasta-päätä uuden kauniin huoneen, jossa oli punainen tiili-katto ja kirkkaat akkunat, ja joka seisoi ihan samalla paikalla, missä ennen oli matala mökkinen ollut. Nytpä mies oikein hämmästyi sekä huusi vaimoansa sanoen: "katsoppas tänne! kuinkahan tuo on käynyt päinsä? Vielä eilen illalla oli tuossa vanha mökki ja nyt siinä on korea asunto; juokse heti tuonne kuulemahan, mitenkä tämä on tapahtunut." Vaimo läksikin tiedustelemaan köyhältä, joka hänelle nyt jutteli: "eilen illalla eräs matka-mies tuli yö-sijaa pyytämään ja lupasi tänä aamuna lähteissänsä, että hän meille antaisi kolme asiaa, joita itsellemme toivoimme, nimittäin iankaikkisen autuuden, terveyttä ja joka-päiväistä leipää koko meidän elin-ajaksemme ja vieläpä uuden asunnon tuon vanhan hökkelin sijaan." Tämän kuultuansa rikkaan vaimo juoksi kotia miehellensä kertomaan, miten kaikki oli käynyt. Mies silloin huudahti: "oikein maar minun tulisi selkä-luitani koko kelpo lajilla löylyttää! Jospa sentään tämän olisin tietänyt! Tuo sama matkustaja kävi täälläkin, mutta minä hänen käskin mennä muualle." - "Joutuhun!" neuvoi vaimo, "istu heti hevosen selkään! ehkähän vielä saavutat miehen ja saat sinäkin toivoa itsellesi kolme asiaa."
Silloin rikas ratsunsa selkähän hyppäsi, saavutti Herran sekä puhutteli häntä varsin kohteliaasti ja ystävällisesti, pyytäen, ett'ei matkustaja pahaksensa panisi, vaikka ei häntä heti sisälle laskettu, sillä oltiinhan avainta juuri hakemassa, mutta olipa vieras sillävälin ennättänyt lähteä pois: "jos vain toiste tästä kuljette," kehoitti vielä rikas, "älkää suinkaan olko meille poikkeemata," - "Kyllä," vastasi Jumala, "jos tätä tietä palajan, tulempa varmaankin." Nyt kysyi tuo rikas, saisiko myös hän, kuten naapurinsakkin, toivoa itsellensä kolme asiaa, "Saat kuin saatkin," vastasi 'Herra', "vaan etpä tuosta liioin hyödy, paras siis, että tyydyt siihen, mitä sinulla on." Mutta rikas väitti kyllä ymmärtävänsä toivoa itselleen mitä hänelle hyväksi oli, jos vain tietäisi toivonsa toteutuvan. Silloin sanoi rakas Jumala: "ratsasta sinä kotia, ja kolme asiaa, mitä toivot, olet saava."
Täten tultuaan tarkoituksensa perille rikas nyt läksi kotia-päin ratsastamaan tuumaten, mitä hän itsellensä toivoisi. Pohatan näin miettiessä ohjakset hänen käsistään varsin höllällensä pääsivät, ja hevonen juoksemaan rupesi, joten miehen ajatukset ehtimiseen häiriytyivät eikä hän ollenkaan saanut rauhassa tuumia tuumittavaansa. Hän taputti ratsua kaulalle, sanoen: "hiljaa, Liisa!" mutta piampa hepo uudestaan pötkimään ja potkimaan. Tästä mies vihdoin suuttui, ja kun se taas nousi irstaisena taka-jaloilleen, hän aivan harmissaan huudahti: "soisimpa, että menisit nurin niskojasi!" Tuskin oli hän tämän ennättänyt sanoa, johan hevonen maahan kopahti, ja siinä se nyt liikahtamata makasi hengetönnä. Sillä tavalla hänen ensimmäinen toivonsa kävi totehen Mutta koska ukko oli saituri, eipä tahtonutkaan jättää satulaa kuolleen heponsa selkään, vaan leikkasi sen irti sekä pani olallensa roikkumaan, ja nyt täytyi hänen lähteä jalkaisin kotia. "Vielähän minulla on kaksi toivotusta toivottavissani," ajatteli mies, sillä itseänsä lohduttaen. Siinä hän nyt verkalleen astuskeli santaista polkua eteen-päin auringon pahtavassa helteessä, hänen tuli kovin palava ja joutuipa mies parka nyt aivan pahalle tuulelle; satula oli raskas kannettava eikä ukko vielä saanut päätetyksi, mitä toivoisi. "Vaikkapa toivoisinkin itsellein koko mailman valtakunnat ja aartehet," hän ajatteli, "muistuu kuitenkin mieleeni perästä-päin monta asiaa, joita haluaisin, sen kyllä ennaltaankin tiedän; mutta minä kaikki niin tarkkaan ensin mietin, ettei enään jää mitään toivottavaa." Sitten hän huo'aten sanoi: "jospa toki olisin tuo entinen talonpoika, joka myöskin sai toivoa itsellensä kolme asiaa, hän kyllä neuvon keksi ja toivoipa ensiksi olutta hyvin runsaasti, toiseksi niin paljon olutta, kuin hän juoda jaksoi, ja kolmanneksi vielä tynnyrillisen olutta." Monta kertaa pohatta jo luuli keksineensä, mikä paras toivottava olisi mutta tarkemmin tuumattuaan hän tuon huomasi liian halvaksi ja vähäpätöiseksi. Silloin muistui hänen mieleensä, miten hyvä oltava hänen vaimollansa oli kotona, tämä kun istui vilpoisessa kamarissaan eikä mistään vaivasta tietänyt. Sepä nyt ukkoa oikein harmitti, ja tarkemmin ajattelemata hän sanoa tokasi: "minä maar toivoisin, että akkani tuolla kotona istuisi tällä satulalla, sieltä mihinkään pääsemätä, jotta minun ei tarvitsisi sitä selässäni kanneskella." Tuskin ukko vielä oli suustansa saanut viimeisen sanansa, jopa satula oli poissa, ja hän siis huomasi, että häneltä nyt hänen toinenkin toivottavansa oli mennyt. Nytpä äijä parka vasta oikein hätä-hikehen joutui ja rupesi juoksemaan, päästäksensä pikemmin kotia ihan yksikseen istumaan kamarihinsa sekä siellä ajattelemaan jotakin oikein oivallista kolmanneksi toivottavaksensa. Mutta kun hän oven au'aistuaan astui tupahan, akka kirkuen ja parkuen siinä istui satulassa eikä millään kurin kyennyt sieltä pääsemään pois. Silloin sanoi mies: "malta mieltäs, minä toivon sinulle koko mailman rikkaudet, istu sinä vain alallasi." Mutta vaimo vastasi: "mitäpä minua hyödyttää koko mailman rikkaudet, jos minun täällä satulassa täytyy istua! sinä toivomisellasi olet minut tänne saattanut, ja sinun myöskin täytyy toimittaa minua täältä pois." Tässä nyt ei mikään auttanut, vaan miehen tahdosta väliä viisi, hänen täytyi kuin täytyikin toivoa, että vaimo satulasta pääsisi irti; ja heti tuo tapahtuikin. Koska nyt vaimo taas seisoi jaloillaan, hän kätensä puuskaan pisti sanoen: "sinä vasta pöllö-pää olet! paremmin minä asiani olisin ajanut." Näin ei siis rikas voittanut muuta kuin harmia, vaivaa sekä haukkumisia, ja päälle päätteksi oli hän vielä menettänyt hyvän hevosensakkin, mutta nuot köyhät elivät hiljaista, hurskasta ja tyytyväistä elämää autuaalliseen loppuunsa asti.
古时候，上帝在那时还习惯于亲自与地球上的凡人打交道。 有一次天已经黑了，他还没有找到一家酒店，蒙蒙夜色使他身心憔悴。 这时他发现前面有两栋房子面对面地竖立在路的两边：一栋大而漂亮，另一栋小而破旧，大的属于一个财主，小的属于一个穷人。 上帝暗想："如果我住在财主家，是不会给他增加负担的。"当财主听到有人敲门时，他打开窗户问陌生人想要什么，上帝回答："我就想住一晚上。"
财主上上下下将来人打量了一番，见上帝衣着平凡，不像兜里有什么钱的人，他摇摇脑袋说道："不行，我不能让你住，我的屋子里堆满了草药和种子，如果凡是敲门的人我全接待的话，用不了多久，我就得出门要饭了。到别处找地方住吧。"说完，他关上窗户把上帝搁在了外边。
于是上帝转身离开了财主，走到对面的小房子前敲门。 刚刚敲了门，那穷人就打开了那扇小门并把来人请了进去。 "留下同我一起过夜吧，天已经黑了，"他说："今晚你不能再赶路了。"上帝被感动了，他走进屋来。 穷人的老婆握着他的手表示欢迎，并让他别客气，就像到家一样，有什么就用什么，说虽然他们拿不出很多，可是他们会真心实意地用所有的东西招待他。 女主人把土豆放在火上煮，同时又去挤羊奶，这样他们就有些奶喝了。 铺上桌布后，上帝和主人两口子坐了下来，虽然饭菜不精美，可上帝很欣赏，因为大家都喜气洋洋地坐在餐桌旁用餐。 晚饭后该上床睡觉了，女主人把她的丈夫叫到一旁说："听着，亲爱的夫君，今天晚上咱们自己铺张稻草床吧，让那可怜的客人在咱们的床上好好睡一觉，他走了一整天，一定累了。""我完全同意。"他答道，"我这就去告诉他。"他过去邀请这陌生的客人说，如果不嫌弃的话，就请睡在他们的床上好好地休息。 可是上帝定然不肯睡在两位老人的床上。 无论上帝如何拒绝，他们就是不同意，直到最后，上帝接受了，睡在了床上，他们自己在地上铺了些草躺在了上面。
第二天，天刚亮，他们就起床为客人作了一顿他们所能作的最好的早餐。 当阳光穿过了小小的窗户时，上帝起了床，又和他们一起吃了饭 ，然后准备起程赶路。
他站在门前，回过身去说道："你们是善良的人，请为自己许三个愿吧，我会恩准的。"于是穷人说："我希望我们两口子一辈子幸福健康、每天都有面包吃，这第三个愿望么，我不知道还需要什么。"上帝对他说："难道你不想用一座新房子替换你这旧房子吗？""噢，对，"穷人道，"我非常高兴，如果我也能有座新房子的话。"上帝实现了他的愿望，将他们的破旧房子变成一座新房，然后再次向他们表示了祝福，便上了路。
太阳高高升起了，财主起了床，从窗户探出身子向外望，看见路对面原来破旧小棚子的地方，出现了一栋崭新的红砖房，窗户很明亮。 他不禁大吃一惊，忙把他的老婆叫来问道："跟我说，出了什么事？昨晚上还是那个可怜巴巴的小棚子，今天怎么就成了一栋崭新漂亮的大屋子，赶紧过去看看那是怎么了。"
于是他的老婆过去问穷人，他告诉她："昨晚上，有个过路的来要求住一宿，今天早上走的时候让我们实现了三个愿--一辈子幸福健康和天天有面包，另外还用一栋崭新漂亮的大房子代替了我们的旧棚子。"
富人的老婆听后，赶紧跑回来告诉她丈夫事情的经过。 富人叹道："我真恨不得撕了我自己！我怎么早不知道！那过路的先来的我们家，想在这儿借宿，是我把他轰走的。""那你还不快点儿！"他老婆督促道："骑马去追。你还能赶上他，你必须让他也让你实现三个愿。"富人觉得这主意不错，骑上马飞奔而去，一会儿就追上了上帝。 他对上帝轻声细语地道歉，请上帝别因为没让他直接进屋而生气，说他当时是在找前门的钥匙，没想过路人已经走了；如果他还回来的话，他必然会让他住在一起。 "好吧，"上帝说："如果我还回来，我就这么做。"然后富人问他是否也能许三个愿，就像他的邻居一样。 "行啊，"上帝回答，但是显然这对他可能没什么好处，他最好还是别许愿。 可富人却暗想，只要你让我实现愿望，我就许愿让我的日子过得更舒心。 上帝没有办法，只得告诉他：
"回家去吧，过会儿你许的三个愿会实现的。"
富人的要求得到了满足，在回家的路上，他一边骑着马，一边想他该许什么愿，想着想着，缰绳掉了，这时马便开始不老实走路了，边走边跳，搅乱了他的思维，使他根本无法集中思想。 他拍拍马的脖子说："轻点儿，丽萨。"可是那马又开始玩新花样。 最后他实在忍不住了，大声吼道："我希望摔断你的脖子！"话音刚落，那马立刻倒地，一动不动地死了。 就这样，他的第一个愿望实现了。 由于他生性吝啬，舍不得把马鞍子给扔了，所以他把马鞍子卸了下来，扛在肩头。 现在他不得不走着回家了。 "我还剩下两个愿望。"他自己安慰自己。
他在沙漠上缓慢地走着，中午的太阳跟火炉一样热，他的火气越来越大。 马鞍硌着肩膀疼，他还没想出要许个什么愿。 "如果我想得到世界上所有的财富，"他自言自语："我肯定不会一次想全了，得事先都意料到，想方设法一次成功，不漏掉任何东西。"然后他叹了口气："唉，我要是个巴伐利亚的农民的话，许三个愿是件很容易的事啦，第一个愿是要大量的啤酒，第二个愿是自己能喝多少就要多少啤酒，第三个愿是再多要一桶啤酒。"
有好几次他觉得他已经想好了，可是过会儿，他又觉得太少啦。 这时他脑子里想的是他老婆过得多舒服，呆在屋子里凉凉快快地，说不定正在吃什么好吃的。 这么一想不要紧，自己就别提多恼火啦，糊里糊涂地说出："我真希望她坐在这马鞍子上下不来，省得我一路上老扛着它了。"他话还未说完，肩上的马鞍子就没了，他这才明白第二个愿望也实现了。 他立刻感到热得受不了啦。 他开始跑了起来，想快点儿回到家中，一个人呆在屋子里好好地想些真正的大事可以许愿。 谁知道等到了家，打开房门，他看见他老婆正骑在房子中间的马鞍上，又哭又闹，怎么也下不来。 他安慰道："忍受一会儿，等会儿我许愿把世间所有的财富都给你，你就呆在那儿别动。"然而，她却骂他是个傻瓜："如果我老是骑在这马鞍子上下不来，那么世间的所有财富对我又有什么用？是你许愿把我给许上去的，你得给我弄下来。"这样一来，富人没有办法了，无论他愿意还是不愿意，他都不得不许第三个愿让他的老婆从马鞍子上下来。 这个愿望也马上灵验了。 最终，富人除了烦恼、劳累和羞辱，并且还损失了他的马外，一无所获；而那一对穷人却快乐，宁静，守本份地生活了一辈子。
