Erään paimen-koiran oli isäntä häijy semmoinen, joka sitä nälällä kovin kiusasi. Kun ei se tätä kurjuutta kyennyt kau'emmin kestämään, se aivan huolissansa juoksi matkoihinsa. Maantiellä tuli vastaan varpunen, joka kysyi: "koira veljyeni, miksi noin olet surullinen." Tähän tuo vastasi: "minun on nälkä, enkä ollenkaan tiedä, mistä syötävää saisin." Varpunen silloin sanoi: "tule, veli kulta, kanssani kaupunkiin, kyllä minä sinulle ravintoa toimitan tarpeeksi." Yhdessä sitten sinne läksivät, ja kun liha-puodin edustalle ennättivät, varpunen koiralle sanoi: "jää sinä tänne seisomaan, minä sinulle tuolta nakkaan lihan-kappaleen," lensi tiskille istumaan, tähysteli sinne tänne, huomaisiko hänet kukaan, sekä nokki, nytki ja nykäsi reunimpana olevaa lihankappaletta niin kauan, kunnes se maahan luiskahti. Sen silloin koira kaappasi, juoksi nurkan taakse sekä söi lihan suuhunsa. Sanoi sitten varpunen: "lähtekäämme nyt toiseen puotiin, sieltä ai'on sinulle toimittaa vielä toisen kappaleen, että kyllikses saisit." Kun koira oli tuonkin syönyt, varpunen kysäsi: "koira veljyeni, joko nyt olet ravittu?" - "Lihaa kyllä olen tarpeeksi syönyt," tämä vastasi, "mutta leipää en vielä ole laisinkaan saanut." Siihen varpunen virkkoi: "kyllähän tuo pian on saatavissa, tule vain mukahani." Se sitten kumppaninsa saatettuaan leipä-puodin eteen, nokki pari pientä kyrsää, kunnes kadulle kierivät, ja koska koira vielä lisää kaipasi, se hänen vei edemmäksi ja sieppasi hänelle leivän myöskin toisesta puodista. Kun koira tämän oli saanut syödyksi, varpunen kysyi: "koira veljyeni, jokohan nyt lienet ravittuna?" - "Olen kuin olenkin," tuo vastasi, "entähän jos nyt kaupungista läksisimme hiukan kävelemään."

 

Sinne sitten molemmin menivät maantietä astelemaan. Mutta oli päivä heltehinen, ja heidän käytyänsä kappaleen matkaa sanoi koira: "olen aivan väsyksissäni ja oikeinhan halusta hiukan nukahtaisin." - "No niin," varpunen vastasi, "laske sinä vain levolle, minä siksi aikaa istahdan tuonne oksalle." Koira nyt pani maantielle maata ja nukkui kohta sikeään unehen. Kun se siinä unen helmoissa loikoili, tuli ajaen ajuri, valjahissa kolme hevosta ja vankkureissa viiniä kaksi astiallista. Mutta huomattuaan, ett'ei hän ollenkaan väistää aikonut, vaan että pyörät yhä pysyivät siinä raitiossa, missä koira makasi, huudahti varpunen: "älä tee tuota tekoa, taikka minä sinut saatan perin köyhäksi." Ajuri ei kuitenkaan tästä huolinut, vaan mutisi itseksensä: "tuskinhan sinussa miestä lienee, minusta köyhää tekemään," huiskasi piiskallansa ja ajoi vankkurit koiran päälle, että pyörät sen rutistivat mäsäksi. Siitä varpunen kirkasemaan: "sinä kuoliaksi olet ajanut koiran, minun armahan veikkoseni, tuo työ sinulta on vievä hevoses ja vankkuris." - "Vai hevoset ja vankkurit," matki ajuri, "mitä maar vahinkoa sinä minulle voit tehdä," sekä ajoi eteen-päin. Varpunen silloin pujahti kuormanpeitteen alle ja nakutteli noukallaan toisen tapin juurta niin kau'an, että tappi viimein lävestä läksi ja astiasta kaikki viini maahan juoksi, ajurin sitä ollenkaan huomaamata. Ja kun hän sitten taaksensa katsahti, huomasi hän vankkureista jotakin tippuvan, rupesi sentähden astioitansa tarkastelemaan sekä havaitsi nyt toisen olevan aivan tyhjänä. "Voi minua, köyhää miestä!" huudahti ajuri. "Ethän vielä köyhä kylliksi," vastasi varpunen ja lensi hevosia kohden sekä hakkasi yhdeltä silmät päästä. Tämän nähtyänsä ajuri kuokkansa viskasi varpusta tavoittaaksensa, mutta lintu ylös ilmahan lensi ja kuokka kävi hevosta päähän niin pahasti, että se kuollehena maahan kaatui. "Voi minua onnetonta!" ajuri valitti. "Vielä sinua kohdannee kovemmatkin," varpunen virkkoi, ja kun ajuri kahdella hevosellansa edelleen ajoi, se kuorman-peittehen alle taas puikahti ja nakutti toisestakin astiasta tapin irralleen, joten siitä kaikki viini pulputti maantielle. Tämän huomattuansa ajuri taas valittamaan: "voi minua, köyhää miestä!" mutta varpunen vastasi: "eipä köyhyyttä vielä kylliksi," sekä nokki toiseltakin hevoiselta silmät päästä. Ajuri istuimeltaan hypähti ja nosti kuokkaansa, lintua lyödäkseen, mutta se korkealle lensi ja ukko hevosta päähän huimasi, ihan hengettömäksi. "Voi minua, mies parkaa!" - "Ethän kuitenkaan parka parahiksi," varpunen viserteli, lensi istumaan kolmannen hevosen korvien väliin ja puhkasi siltäkin silmät. Ajuri vihoissansa umpi-mähkään tokasi varpusta kohden, mutta eipä hän osannutkaan, vaan tappoi kolmannenkin hevosensa, "Voion voi kurjaa kurjuuttani!" mies huusi. "Sitä et vielä ole kylliksi kokenut," sanoi varpunen, "vasta tuolla kotonas minä sinut ai'on tehdä oikein köyhäksi," sekä lensi tiehensä.

 

Ajurin nyt täytyi jättää vankkurit maantielle, ja vihan vimmassa hän läksi kotia-päin tallustamaan. "Minä maar olen senkin seitsemän vastusta nähnyt!" huusi ukko vaimollensa, "viini on astioista juossut maahan ja hevoseni ovat kuollehet, kaikki kolme." - "Oi voi ukkoseni," vaimo puolestansa vaikeroitsi, "meille on vasta ilkeä lintu saapunut! se kaiken mailman linnut tänne on koonnut ja nuot nisu-vainiohomme ovat laskeuneet sekä syövät sen nyt putipuhtaaksi." Mies silloin pihalle meni, ja näkyipä pellolla lintuja tuhansittain, jotka nisun olivat suuhunsa syönet, ja varpunen siinä keskellä kökötti. Ajuri silloin valittamahan: "voi, voi, minua köyhää, vaivaista!" - "Vielä et ole kylliksi onneton," pani varpunen vastaukseksi, "ajuri parka! sinä piankin olet surman suuhun suistuva," sekä lensi matkoihinsa.

 

Ajurilta nyt oli mennyt kaikki hänen tavaransa, hän tupaan palasi sekä istui kiukaan äärehen, ollen kovin suutuksissansa ja vihoissaan. Mutta varpunen tuolla ulkona istui akkunan takana ja huusi: "ajuri hoi! sinä työlläs olet henkesikin menettänyt." Mies silloin sieppasi kuokan, varpusta tähdäten, mutta hän vain akkunan ruudut viskasi rikki eikä lintuhun osannutkaan. Varpunen särkyneestä akkunasta huonehesen hypähti, lentää lehahti kiukaalle istumaan sekä huusi sieltä: "ajuri hoi! sinä ta'atustikkin olet henkes menettänyt." Tämä nyt hurjan vihan sokaisemana ja vallan vimmattuna kiukahan hakkasi hajalle, ja koska varpunen paikasta toiseen lensi, hän järjestänsä särki kaikki huone-kalunsa, peilit, penkit sekä pöydät, hajoittipa viimein huonehensa seinätkin, mutta eipä osannutkaan varpuseen. Vihdoin hän sen kuitenkin sai käteensä kaapatuksi. Vaimo silloin kysyi: "kolahutanko tuon ilkiön kuoliaksi?" - "Äläppäs vainen!" änkytti ukko, "pääsisihän se silloin liian helpolla, kauheampi kuolema sen on kourihinsa kiskova, minä pahuksen syön suuhuni," ja hotkasi kitahansa linnun sekä nielasi sen kerrassaan ihan eheältä. Mutta varpunen miehen vatsassa rupesi pyrähtelemään ja pääsipä viimein sieltä ylös hänen suuhunsa, josta se sitten päänsä pisti näkyviin, huutaen: "piti, piti, ajuri parka! olethan kuitenkin kohta oleva kuoleman omana." Ajuri nyt vaimollensa kuokan kurotti ja kiljasi: "huimaise tuo lintu riivattu suustani kuoliaksi." Vaimo lyödä läjähytti, mutta eipä oikein osannutkaan, vaan kolhasi ajuria vasten naamaa niin pahan-päiväisesti, että tuo heti heitti henkensä. Mutta varpunen suusta lensi tipo tiehensä.

 

一只牧羊狗的主人对它一点都不关心，经常让狗挨饿，它无法再忍受下去了，便怀着极为伤感的心情，逃了出去。 它走在路上，遇到了一只麻雀，麻雀开口问道："我的好朋友，你为什么这么悲哀呢？"狗回答道："我饿得发昏，又没有东西吃。"麻雀听了说道："要是这样的话，就随我进城去。我会给你找好多好吃的东西的。"于是它们一起进了城。 当经过一家肉店时，麻雀对狗说："你在这儿等一会，我去为你啄一块肉下来。"说着，麻雀飞落到案板上，它很仔细地看了看周围是否有人注意到它，接着啄住一块放在案板边上的肉又拉又扯，终于把肉拉了下来。 狗马上冲上去衔住肉跑进一个角落里，很快就把肉吃完了。 麻雀说："嗨，如果你还想吃的话，就跟着我到另一个肉店去，我再给你啄一块肉下来吃。"等狗吃完第二块肉之后，麻雀说道："怎么样？我的好朋友，你吃饱了吗？"狗回答说："肉是吃得不少了，但我还想吃面包。""那就跟我来吧！"麻雀说道，"你很快就有吃的。"麻雀带着狗到了面包店。 它把橱窗里的二个面包啄了一会儿，将它们拖了出来。 狗吃了以后还想多吃一点，麻雀便带着狗又到了另一间面包店，它为狗啄下了更多的面包。 狗吃完了以后，麻雀问它是否吃饱了。 狗拍了拍肚子，很满足地说道："吃饱了，我们现在走小路出城去吧。"

它们两个走出城来到马路上，因为天气比较暖和，风吹过来暖洋洋的，狗又吃得饱饱的，它就觉得昏昏欲睡，所以没走多远，就说："我太困了，很想打个盹。"麻雀很理解它，回答说："好的，你就睡吧。我到那树枝上息着等你。"狗马上舒展身子躺在路上，很快就睡熟了。

狗正躺着睡觉，一个车夫赶着一辆由三匹马拉着的马车急驰过来了，马车上装着两桶酒。 麻雀见那车夫并没有拨转缰绳要避开狗的样子，而是直接朝狗驰过去，眼看快要压着狗了，便大叫道："停车！停车！车夫先生，否则你会交上厄运的。"但车夫却嘟哝着自言自语地说道："你能让我交上厄运！我倒要看看你怎样让我交上厄运！"说完"叭叭"挥动马鞭，竟赶着马车从那可怜的狗身上辗了过去。 看着狗被车轮辗死了，麻雀哭着喊道："你这个残忍的家伙，你杀死了我的狗朋友，你记着我说的话，你将会为你的所作所为付出全部代价。"听了这话，那蛮横的车夫说道："就凭你这个样子吗？来，来，来！我倒想看你能对我有什么不利！"说罢驾车而去。

麻雀等车夫走过去后，愤怒地飞上去，落在马车后部，钻到车篷下面，使劲地啄一个酒桶的塞子 ，直到把它啄松掉下来。 塞子一落，酒马上流了出来，车夫一点也没有觉察到。 等他转过头向车后了望时，才发现马车嘀嘀哒哒不停地滴着酒。 他停车一看，酒桶已经空了一个，叫道："呀！我是一个多么不幸的人啊！"麻雀说道："你这个坏家伙，这还不够呢！"它飞上前落在一匹马的头上，使劲地啄起马来，马痛得抬起两条前腿，不停地乱踢。 车夫看见这情形，抽出一柄小斧子，对准麻雀就是一斧子，想劈死这只麻雀，但它却飞开了。 这一来，车夫使劲劈出的一斧子，就落在了那匹可怜的马的头上，马立即倒在地上死了，车夫一见叫道："呀！我真是一个不幸的人！"麻雀说道："你这个坏家伙，这还不够呢！"

等车夫将另两匹马重新套好，麻雀又飞落在马车后面，钻进车篷下面，啄开了另一个酒桶的塞子，让所有的酒都流光了。 车夫发现后，又叫起来："呀！我是一个多么可怜的人啊！"但麻雀却回答道："你这个坏家伙，这还不够呢！"说完飞到第二匹马的头上，对那匹马又猛啄起来。 车夫跳上前来，对着麻雀又是一斧子，麻雀又飞开了。 这一斧劈在了第二匹马的头上，马倒在地上又死了。 他叫道："我是一个多么不幸的人啊！"麻雀应声道："你这坏家伙，这还不够呢。"说完又落到第三匹马的头上啄了起来。 车夫狂怒之下，既没有看仔细，也没考虑后果，发疯似地向麻雀劈去，第三匹马又被他劈死了。 "哎呀！"他大叫道，"我是一个多么可怜的人啊！"麻雀回答说："你这坏家伙，这还不够呢！"飞走的时候它又说："我现在要闹得你全家都不得安宁。我还要惩罚你本人。"

车夫最后被迫丢下了马车，愤恨、恼怒而又无可奈何地回到了家，进门就对他妻子叫道："哎--，我今天是多么的倒霉，酒漏完了，三匹马都死了。"他妻子一见他也嚷道："哎呀，老公！一只满怀恶意的鸟飞到我家来，把世上所有的鸟都领来了。它们飞到我们阁楼的谷仓里，正大肆啄食我们的粮食呢！"丈夫急忙冲上阁楼，看见成千上万只鸟在楼上叽叽喳喳地吃着小麦，那只麻雀正站在鸟群中间。 车夫看着快要吃完的谷仓，叫道："我是一个多不幸的人啊！"麻雀说道："这还不够呢，你这残忍的坏家伙，我还要你的命呢！"说完就飞走了。

车夫看到自己的家损失成这样子，他愤怒地冲下楼跑进厨房，坐在烟囱角落里阴沉着脸想着计策，他仍然没有就自己的行为进行自省。 这时，那麻雀站在窗户的外边喊道："车夫 ，你这残忍的家伙，我要你的命呢！ "车夫愤怒地跳起来，抓起一把锄头，对着麻雀扔了过去。麻雀没打着，却把窗子打破了。麻雀正希望他这样，所以它又飞落在窗台上叫道："车夫，我要你的命！ "这一来，他愤怒到了极点，完全丧失了理智，对着窗台又用力打去，一下子将窗台砸成了两块。麻雀到处飞来飞去，车夫和他妻子发狂似的追着它打来打去，将屋子里的所有家具、玻璃、镜子、椅子、凳子、桌子都砸烂了。最后连墙壁也砸坏了，可连麻雀的毛都没有碰着。然而他们最终还是抓住了麻雀。

分享到：