Eräällä miehellä oli aasi, joka jo monta vuotta oli ahkeraan kanneskellut jyvä-säkkejä myllyyn, mutta jolta nyt voimat rupesivat loppumaan, jotenka se kävi työhön yhä kykenemättömämmäksi. Isäntä silloin sitä ajatteli tappaaksensa rehuja kuluttamasta, mutta aasi pahan päivän enteet huomasi ja pötki tiehensä, luntustaen Bremen'iin päin, siellä kaupungin musikantiksi muka ruvetaksensa. Kappaleen matkaa kuljettuansa se koiran tapasi, joka tiellä makasi läähöttäen, kuten juoksemisesta väsynyt ainakin. "No mitäs noin läähöttelet, Musti parka?" kysäsi aasi. "Vou, vou," vastasi koira, "koska olen vanha ja voimani päivästä päivään riutuvat enkä enään kykene metsästys-retkillä kyllin kiiruusti kiitämään, aikoi isäntäni minun tappaa, ja minä pakohon pötkähdin; mutta mitenkä nyt saisin elatusta itselleni hankituksi?" - "Tiedäppäs," aasi virkkoi: "minä Bremen'iin menen kaupungin-musikantiksi; tule minun kanssani ja rupee sinäkin soittokuntahan. Minä kanteletta soitan, sinun sopii rumpua päristellä." Tähän koira kohta suostui ja sitten yhdessä läksivät liikkeelle. Kauaksi eivät ehtineet, jopa näkyi kissa, joka tiellä istui myrryisenä, kuin kolkko sade-päivä. "No vanha viiksien-pesiä, mikähän sinulla nyt vastuksena?" sanoi aasi. "Kuka maar iloisena, kun kurkkua kysytään," vastasi kissa; "koska jo ikä rupee rasittamaan sekä hampaani tylstymään ja minä mieluummin takalla istun hyrräämässä, kuin hiiriä nurkissa ahdistelen, on emäntäni päättänyt minun hukuttaa. Minä kyllä kohta koipeni korjasin, mutta nytpä hyvä neuvo tarpeen; minne on mun lähteminen?" - "Tule meidän kanssamme Bremen'iin, osaathan sinä serenaadeja pitää, siellä kyllä pääset kaupungin-musikantiksi." Kissa tästä neuvosta mielissään yhtyi joukkohon. Kulkipa sitten nuot kolme karkuria erään talon ohitse; siellä istui portin päällä kukko laulamassa, pannen aivan parastansa. "Kirkasethan siinä, että oikein sydäntä viilasee," virkkoi aasi, "miksi noin huudat?" - "Täällä olen," vastasi kukko, "poutaa ennustellut, koska tänään on keväinen Maarian-päivä, jolloin tuo äiti armas on Kristus-lapsensa paidat pessyt, ja nyt hän net kuiviksi tahtoo; mutta koska huomenna tänne sunnuntaiksi tulee vieraita, on emäntä säälimätä, surkelemata sanonut kyökki-piialle, että hän huomiseksi minut soppahan tahtoo syötäväksi, ja tänä iltana minulta kaula katkaistaan. Nyt täyttä kurkkua laulelen niin kau'an, kuin vielä käypi laulaminen." - "Voi sinuas, Punaharja parkaa!" sanoi aasi, "tule meidän kanssamme Bremeniin, on maar parempaa, kuin kuolema, sinulle kaikkialla tarjona; onhan sinulla hyvä ääni, ja jos yhdessä soittajaisia panemme toimeen, tuosta taatustikkin jotain oivallista syntyy." Tämä tuuma kukolle mieleen, ja nytpä he, kaikki neljä, läksivät eteen-päin astumaan.

 

Mutta yhtenä päivänä eivät saattaneet Bremenin kaupunkiin ennättää, vaan tulivatpa illalla erähäsen metsään, jonne aikoivat jäädä yöksi. Aasi ja koira puun juurelle panivat maata, kissa ja kukko ylös puuhun puikahtivat, mutta kukko kuitenkin aina latvahan lensi, koska siellä muka oli turvallisin oltava. Ennen-kuin se nukkuakseen ummisti silmänsä, se kuitenkin vielä kerran joka taholle katsahti ympärillensä, ja olipa kukon mielestä, ikään kuin kaukaa näkyisi pieni valon-kipinä; se sentähden huusi kumppaneillensa, että lähistössä varmaankin oli joku ihmis-asunto, koska näkyi valkeaa. Tähän sanoi aasi: "nouskaamme siis, sinne lähteäksemme, sillä onhan tämä maja-paikka jotenkin huono." Koira arveli, että pari lihaista luuta sille maistuisi aivan hyvältä. Nyt sentähden kaikin läksivät liikkeelle sinne-päin, mistä valo tuli, ja pian sen näkivät paremmin loistavan sekä yhä enenevän, kunnes saapuivat kirkkahasti valaistun ryövärien-asunnon edustalle. Aasi isoimmakseen akkunaa läheni ja katsoi siitä sisälle. "Mitäs näet, Hiiro?" kysyi kukko. "No näkeehän täältä jotakin," vastasi aasi, "ompa tuolla pöytä parahinta ruokaa ja juomaa täpö täynnänsä, ja ryöväreitä pöydän ympärillä istuu, syöden sekä juoden." - "Kas tuollahan meidän vasta kelpaisi olla!" huokasi kukko. "Kelpaisipa niinkin," sanoi aasi, "mutta mitenkä sinne pääsisimme?" Sitten siinä kaikin keskustelivat, millä kurin saisivat huoneesta ryövärit karkotetuksi, ja keksivätpä viimein keinon hyvänkin. Aasi etu-jaloillaan akkunan-laudalle astui, koira aasin selkään hyppäsi, kissa kiipesi koiran niskoille ja kukko ylimmäksi lensi sekä istahti kissan pään päälle. Tämän tehtyänsä nuot kaikki yht'aikaa rupesivat jos jommoistakin ääntä laskemaan: aasi kiljui, koira haukkui, kissa naukui ja kukko lauloi; sitten akkunasta huonehesen hyökkäsivät, että ruudut pirstaleina laattiaan kilahtivat. Ryövärit tätä hirveää meteliä säikähtäen hypähtivät pystyhyn, luullen pahan-hengen tunkeuneen tupaan, sekä pakenivat pahasti pelästyneinä kiiruusti metsään. Nyt nuot neljä toveria pöydän ääreen istui, ja siinä net sitten hyvänänsä pitivät, mitä ryöväreiltä oli jäänyt, sekä söivät niin tavattomasti, kuin jos olisi neli-viikkoinen paasto juuri ollut edessä.

 

Syömästä päästyään musikantit sammuttivat kynttilät sekä hakivat itselleen makuu-paikan, kukin luontonsa mukaisen. Aasi pani tunkiolle maata, koira oven taakse, kissa hiipi takalle tuhkahan ja kukko lensi ylös kurki-hirrelle istumaan, ja koska pitkästä matkasta olivat aivan väsyksissänsä, he piankin nukkuivat. Kun sitten puoli-yö oli mennyt ja ryövärit kaukaa huomasivat, ett'ei valkeaa enään huoneessa palanut eikä ääntä mitään kuulunut, sanoi päällikkö: "ehkähän suotta pötkimmekin käpälä-mäkeen," sekä käski tovereistansa yhden lähteä huonetta tutkielemaan. Tuo lähettiläs ei hiiskaustakaan sieltä kuullut sekä meni kyökkiin kynttilää sytyttämään, ja koska hän kissan kiiluvat silmät luuli tulisiksi hiiliksi, pisti hän toisehen tuli-tikun, saadakseen siihen valkeaa. Mutta kissassa ei leikin-laskiaa, se miestä vasten silmiä hypähti, sylkein ja kynsien. Tästä tuo pahan-päiväisesti pelästyi ja läksi juoksemaan, aikoen perä-ovesta ulos, mutta koira, joka oven edessä makasi, kavahti seisoalle sekä puri häntä sääreen, ja kun hän pihan poikki tunkion sivuitse kippasi, aasi hänelle taka-jalallaan antoi kelpo kolauksen; mutta kukko, joka melusta oli vallan virkeäksi herännyt unestaan, huusi kurki-hirreltä: "kukkukeekkuu!" Silloin ryöväri kiiruimman kautta juoksi päällikkönsä luoksi ja sanoi hänelle: "voi hirveätä! huoneessa istuu julma noita joka minua vasten suuta puhalsi sekä pitkillä sormillaan kynsi kasvojani, ja oven edessä seisoo mies, veitsi kädessä, hän minua sääreen pisti; pihalla makaa musta kummitus, se minua puu-nuijalla kolhasi, ja katolla kököttää tuomari, joka huusi: 'ota kiinni tuo lurjus.' Minä maar silloin koetin luuni korjata." Eikä siitä hetkestä saakka ryövärit enään uskaltaneet tuohon huonehesen palata, mutta nuot neljä Bremiläistä musikanttia siinä niin hyvin viihtyi, ett'eivät enään sieltä muuttaneetkaan. Ja joka tämän viimeiseksi kertoi, hänen suussansa vielä kieli liikkuu.

 

从前，一个农夫养了一头驴。 这头驴为他辛勤劳作已经有许多年了，但无情的岁月加上多年的劳作，使他现在衰老了，干活一天不如一天，越来越难以胜任以前的工作了。 因此，他的主人不想再留着他，准备将他杀掉。 可是，驴子却看出了主人的心意，于是悄悄地跑了出去，一路向城里行进。

他想："到了那里，我也许能当一名音乐家了。"

走了一段路，他发现路边躺着一条狗，像是极度疲劳一样，不停地喘着气。 驴子上前问道："朋友，你怎么气喘成这个样子啊？"这条狗答道："哎！因为我老了，气力也不足了，再也不能随我的主人一同出去打猎，所以主人准备把我打死。我就跑了出来，可现在我靠什么来谋生呢？"驴说道："这样吧，我准备到城里去当音乐家，要是你愿意和我一起去的话，我们倒是志同道合，你愿意吗？"狗马上说他愿意一起去，这样，他们成了同路人。

走不多远，他们看见一只猫蹲在路中央，一副愁眉苦脸的样子。 驴上前说道："这位女士，请告诉我们，你这是怎么了？你怎么这样一付没精打采的样子。""我嘛！"猫叹了口气说 ，"谁的生命有了危险，他的精神还能好得起来吗？就因为我老了，只想躺在火炉边休息，不想去抓房里的老鼠，我的女主人就抓住我，要把我淹死。尽管我幸运地从她那儿逃了出来，可我不知道这以后靠什么维持生计。""好吧！你就和我们一道进城去，晚上你是一个很好的歌手，当一个音乐家会带给你好运的。"猫听了这一建议，愉快地加入了他们的行列。

走不多久，他们经过一个农庄，看见一只公鸡栖息在一扇门上放开嗓门啼叫着。 "妙啊！"驴子说，"你的声音挺不错的，能说说这是唱的什么吗？""唉！"公鸡回答道，"我现在是说今天是个好天气，正好是洗衣日，我的女主人和厨师不仅不感谢我这番苦心，还准备明天把我杀了，给星期天来的客人煨鸡汤喝。""但愿不会发生这样的事！"驴子说道，"雄鸡，与我们一起到城里去吧！不管怎样，总比待在这儿等着杀头要好得多！再说也没人知道。要是我们轮着来唱歌，我们就能组织一场音乐会了。加入我们的行列吧！"公鸡说道："好吧！我一定会尽心尽意的。"他们四个一起高兴地踏上了进城的路。

然而，城里不是一天能走到的，所以当天黑下来时，他们只好走进一片树林去安歇。 驴子和狗睡在了一棵大树下，猫爬上树睡在树杈上，而公鸡则认为待的地方越高越安全，因此他飞到了树顶上，他还有一个习惯，就是在睡觉前要看看周围的每个东西是不是有什么不对劲。 他挺直脖子一看，发现远处有光线射过来，马上对他的同伴们叫喊道："不远的地方一定有一所房子，因为我看到了灯光。"驴子说："如果真有房子，那我们最好还是换个地方睡吧。现在睡的地方太糟糕了。"狗又接着说："而且，说不定还能在那儿找到几根骨头或是一些肉哩！"于是，他们一起向公鸡看见的方向走去。 随着他们走近，灯光变得越来越明亮了。 最后，他们来到一座强盗住的房子前。

他们当中驴子的个头最大，他走到窗户跟前偷偷朝房子里看去。 公鸡问道："驴儿，你看见什么了？""我看见什么了？"驴子重复说道，"我看见一张桌子上摆满了各种好吃的东西，强盗们正高兴地坐在桌子周围。"公鸡说道："但愿这是为我们准备的"。 驴子也说道："是啊！只要我们能进去就成。"接着 ，他们一起商量怎样才能把强盗赶走。 最后，他们想出一个办法：驴子后腿站立、前腿搭到窗台上，狗站在驴的背上，猫又爬在狗的背上，而公鸡则飞起来坐在猫的头上。 他们站好后，约定了一个信号，然后一齐鸣叫起来。 驴子哇呜哇呜地吼叫，狗汪汪狂地吠，猫呜呜呜地叫喊，公鸡尖声啼鸣。 他们又同时打破窗户，翻进了房间里。 玻璃的碎裂声，可怕的喧闹声，把强盗们完全吓坏了，惊慌失措中，以为是可怕的妖怪找上了他们，拼命地逃了出去。

一切归于平静后，这几个闯荡江湖的不速之客坐了下来，匆匆吃起了强盗们留下的食物，那狼吞虎咽的样子就像他们已经一个月没吃东西似的。 他们吃饱之后，把灯灭了，各自依自己的习惯找到了休息的地方，驴子躺在院子里的一堆草上，狗趴在门后面的一个垫子上，猫蜷曲在仍有炉灰余热的壁炉前，公鸡栖息在房顶的屋梁上。 他们走了这许多路，已相当困倦，不久就睡着了。

分享到：