Oli muinoin velho ilkeä, joka köyhän ukon muotoiseksi muuttihe, kulki talosta taloon kerjäämässä sekä kaappasi mennessään kauniita tyttöjä. Kukaan ihminen ei tietänyt, mihin hän nämät vei, sillä heitä ei ikinä enään näkynyt. Kerta hän nyt astui erähäsen taloon, jonka isännällä oli kolme kaunista tytärtä. Ukko viheliäiseltä kerjäläis-paralta näytti ja kantoi selässänsä kontin, ikään-kuin ko'otaksensa siihen armo-lahjoja. Hän syötävää pyysi murusen, ja kun vanhin tytär tuli hänelle leivän-palaa antamaan, hän vain hiukan koski tyttöhön, ja tämä kohta hänen konttiinsa kopsahti. Sitten hän vilppaasti menojansa meni ja kantoi tyttösen kau'as, synkän metsän sydämmessä olevaan kotiinsa. Talossa kaikki oli kovin komeaa, ja ukko tytölle antoi, mitä tuo vain toivoi, sekä lausui hänelle: "täällä, armahaiseni sinun varmaankin tulee hyvä oltava, sillä saathan kaikkia, mitä sinua suinkin haluttaa!" Muutaman päivän kuluttua hän sitten sanoi: "minun täytyy lähteä pois kotoa ja vähäksi aikaa jättää sinut tänne yksiksesi, tässä talon avaimet ovat; kaikkia katselemassa sinun täällä sopii käydä kaikkialla, paitsi siinä yhdessä huoneessa, johonka pääsee tällä avaimella; sinne sinua menemästä kiellän kuoleman-rangaistuksen uhalla." Antoipa hän tytölle myöskin munan, sanoen: "varjele visusti tätä munaa! ja parasta lienee, että sen aina kannat kädessäs, sillä jos se hukkaan joutuisi, tuosta syntyisi kova onnettomuus." Tyttö avaimen ja munan otti sekä lupasi hyvin toimittaa kaikki. Miehen lähdettyä hän taloa rupesi kiertelemään alikerrasta aikain aina ylisille saakka sekä katseli kaikki paikat; huoneet kullasta kiilsivät ja hopeasta hohtivat, eikä hän mielestänsä milloinkaan ollut niin loistavaa komeutta nähnyt. Viimein hän myös tuli tuon kielletyn oven eteen ja aikoipa astua ohitse, mutta nyt uteliaisuus hänen valtasi. Olipa hänellä avain ja sehän muitten tapainen, hän siis tuon pisti suulle sekä väännähti hiemasen, ja jopa ovi äkkiä aukeni. Mutta mitä hän, sisälle astuttuansa, tuolla näki? keski-laattialla ison, verisen kattilan, siinä palasiksi hakatuita ihmis-ruumiita, ja kattilan vieressä puu-pölkyn sekä sen päällä tuiki terävän kirveen. Tästä tyttö niin pahasti pelästyi, että muna hänen kädestänsä laattialle kopsahti. Hän kyllä munansa tuolta taas otti ja koetti pyyhkiä veren pois, mutta turhaan, se ihan kohta taas tuli näkyviin, - parastansa pannen hän siinä maar pyyhki ja hieroi, mutta eipä vain saanut vertä lähtemään.
Eikä aikaakaan, jopa tuli velho matkoiltaan kotia ja pyysi ensi tehtäväksensä tytöltä avaimen ja munan. Pelosta vavisten tyttö net hänelle antoi, ja mies noista punaisista pilkuista heti huomasi, että tuo veri-kammiossa oli ollut. "Koskas vastoin minun tahtoani olet kamarissa käynyt," sanoi hän, "täytyy sinun myös vastoin omaa tahtoas palata sinne takaisin. Sinun elämäs on nyt loppunsa näkevä." Sitten hän tytön viskasi maahan, laahasi hänet hiuksista veri-kammioon, asetti hänen päänsä pölkylle, katkaisi häneltä kaulan sekä hakkasi palasiksi ruumiin, että veri punaisena virtasi pitkin laattiaa, ja heittipä viimein palat muitten joukkohon kattilaan.
"Nytpä toista menen noutamaan," sanoi velho, muutti taas muotonsa ja tuli köyhänä ukkona äsken mainittuhun taloon kerjäämään. Silloin toinen tytär hänelle leipä-palasen toi, ja hän paljaalla koskemisellaan tytön kaappasi konttiinsa, sekä vei mennessänsä, kuten edellisenkin. Tämän ei paremmin käynyt kuin sisarenkaan, sillä uteliaisuus hänetkin valtasi, hän veri-kammiossa kävi ja täytyipä hänen, velhon palattua, heittää henkensä. Tuo sitten kotihinsa toi kolmannenkin sisaren. Mutta hän viekas ja viisas oli. Kun velho avaimen ja munan hänelle annettuaan oli pois lähtenyt, hän ensin munan pani tarkkaan taltehen, kävi sitten huoneita katsomassa ja meni viimein tuonne kiellettyyn kamariin. Ja voi! siellä vasta kauhea näky häntä kohtasi! Hänen molemmat rakkahat sisarensa kattilassa makasivat surkeasti surmattuina! Mutta hän kohta toimeen rupesi, haki heidän jäsenensä kokohon ja pani net paikoillensa, pään, ruumiin, käsi-varret ja sääret. Ja kun ei enään puuttunut mitään, jäsenet liikkua alkoivat ja liittyivät toisiinsa yhtehen; ja nuot molemmat tytöt silmänsä aukaisivat sekä muuttuivat taas eläviksi. Noh siinä nyt vasta iloissansa olivat, suutelivat ja syleilivät toisiansa! Sitten nuorin molemmat sisarensa vei kamarista ja pisti heidät piilohon. Mies ilkeä palattuansa avaimen sekä munan vaati, ja koskei niissä saattanut pienintäkään verenpilkkua selittää, sanoi hän: "sinä koetuksen olet kestänyt ja sentähden morsiamekseni pääset." Mutta nyt ei velho enään tytölle voinut mitään, vaan täytyipä hänen tehdä, mitä tuo vain tahtoi. "Hyvä se!" vastasi siis tyttö, "sinun kuitenkin ensin täytyy isälleni ja äidilleni toimittaa kultaa kopallisen sekä itse kantaa selässäsi tuo koppa sinne; minä sillä välin täällä häitä valmistelen." Tuosta hän omaan kamariinsa meni, jonne oli kätkenyt sisarensa. "Jo nyt on," hän heille lausui, "tulemaisillansa se hetki, jolloin teidät saan pelastetuksi, tuo ilkiö on itse kantava teitä taas kotia; mutta lähettäkää, kohta perille päästyänne minulle tänne apua." Sitten hän molemmat laski yhteen koppahan, ajoi heidän päällensä kultaa niin kosolta, ettei heitä hiukkaakaan näkynyt, huusi huonehesen velhon ja sanoi hänelle: "kanna nyt kotihini tämä koppanen, mutta älä matkalla pysäy lepäämään sillä minä akkunasta katsoen sen kyllä heti huomaan."
Velho selkäänsä nosti kopan ja läksi menemään, mutta tuo niin raskas oli, että hiki kasvoista tippui ja hän jo pelkäsi näännyksiin uupuvansa. Silloin hän kivelle istahti hiukan huoahtaaksensa, mutta kohta kopasta ääni huusi: "minä akkunasta katselen sekä näen, että sinä lepäämään rupeet, lähde heti liikkeelle!" Velho morsiamensa luuli huutavan ja nousipa kohta tietä taas tallustelemaan. Toisen kerran hän vielä istumaan aikoi, mutta kuuluihan jälleen; "minä akkunastani katselen ja näen sinun levähtävän: lähde ihan heti liikkeelle!" Ja milloin hän vain hiukankin pysähtyi, kohta tuo ääni taas huutamaan, kunnes hän hengästyneenä ja väsymyksestä, aivan uupumaisillaan viimein sai kopan kultineen tyttöineen kannetuksi heidän vanheimpansa talohon.
Mutta tuolla kotona morsian häitä valmisteli. Hän irvi-hampaisen pääkallon koristi koreaksi, kantoi sen ylis-kamariin sekä asetti akkunasta katselemaan. Kävipä tuosta velhon ystäviä piloihin käskemässä, ja tämän tehtyänsä hän hunaja-astiaan hyppäsi, ratkoi sieltä noustuaan polstarin auki sekä kierieli höyhenissä ja näyttipä nyt kumman-näköiseltä linnulta, jota ei kukaan ihminen saattanut tytöksi tuntea. Sitten hän omaan kotihinsa läksi menemään, ja tiellä häntä tuli vastaan joukko hää-vieraita, jotka kysyivät:
"Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?"
"Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä."
"Mitäpä nyt tehnee morsian nuori?"
"La'assut on huonehet puhtaaksi
ja ullakon akkunasta katsoopi."
Sitten hän kohtasi kotia palaavan yljän, joka myöskin kysyi:
"Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?"
"Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä."
"Mitäpä nyt tehnee morsiameni?"
"La'assut on huonehet puhtaaksi
ja ullakon akkunasta katsoopi."
Ylkä sinne kohden katsahti ja näkyipä tuolla tuo koristettu pää-kallo. Tämän hän morsiameksensa luuli sekä tervehti sitä ystävällisesti noikaten. Mutta kun hän vierainensa oli huonehesen ehtinyt, silloin saapui sisarien lähettämä apu. Kaikki ovet nyt suljettiin, ettei kukaan pääsisi pakohon, ja sytytettiimpä huone, jossa sitten velho joukkoinensa paloi poroksi.从前有个巫师，装作穷人，挨家挨户地乞讨，而实际上他是碰到漂亮姑娘就抓。 谁也说不上他把姑娘们抓到哪儿去了，因为他带走的姑娘没有一个回来过。
有一天，他来到一家人门口，这家人有三个漂亮的姑娘。 他背着一个篮子，像是准备装人们施舍的东西，样子活像个身体虚弱、令人怜悯的乞丐。 他求那家人给他点吃的，于是大女儿走了出来。 巫师不用碰她，姑娘就会不自觉地跳进他的篮子，然后他就迈着大步朝密林深处自己的住所逃去。
他住处的一切摆设都是那么富丽堂皇，还给姑娘准备了她可能想到的每一样东西，他总是说："亲爱的，你跟着我会过得很幸福的，因为你要什么有什么。"
过了几天，巫师对姑娘说："我得出门办点事情，你得一个人在家呆两天。这是所有房门的钥匙。除了一间屋子外，其余你都可以看。这是那间禁室的钥匙，我不许任何人进去 ，否则就得死。 "同时他还递给姑娘一个鸡蛋，说："保管好鸡蛋，走到哪儿带到哪儿，要是丢了你就会倒大霉了。 "
姑娘接过钥匙和鸡蛋，答应一切都照他的吩咐做。 巫师走后，姑娘把屋子从楼下到楼上都看了个遍。 所有房间都是金光闪闪的，姑娘从没见过这么多财富。 最后她来到那间禁室，想走过去不看，可好奇心驱使她掏出了钥匙，想看看和其他的有什么不同，于是将钥匙插进了锁孔。 门"哗"地弹开了，她走了进去。 你们想她看到了什么？ 房间中央摆着一个血淋淋的大盆，里面全是砍成了碎片的人体；旁边是一块大木砧板，上面放着一把锋利闪亮的大斧子。 她吓得连手里的鸡蛋都掉进盆里去了，结果上面的血斑怎么也擦不掉，她又是洗又是刮，还是没法去掉。
巫师不久就回来了。 他要的第一件东西就是钥匙和鸡蛋。 姑娘战战兢兢地将钥匙和鸡蛋递了过去，巫师从她那副表情和鸡蛋上的红点马上就知道她进过那间血腥的房间。 "既然你违背了我的意愿进了那间屋子，现在我就要你违背自己的意愿再回到那里去，你死定了。"巫师说着就拽着姑娘的头发，一路拖着进了那间屠宰房，把她的头摁在砧板上砍了，把她的四肢也砍了，让血满地流淌，接着就把尸体扔进盆里和其他尸体放在一块儿。
"现在我该去把二姑娘弄来了。"巫师自言自语地说。 他又装扮成可怜的乞丐，来到那家人家乞讨。 这次是二姑娘拿了一块面包给他，他只碰了姑娘一下就像抓大姑娘一样把她给抓住了。 二姑娘的结局也不比大姑娘好，她也在好奇心的驱使下打开了屠宰室的门，看到了一切；然后在巫师回来时被同样杀害了。 巫师又去抓第三个姑娘 ，她可比姐姐们聪明、狡猾多了。 当巫师将钥匙和鸡蛋交给她，然后出门旅行时，她先是小心翼翼地把鸡蛋放稳妥，然后才开始检查各个房间，最后来到那间禁室。 天哪！ 她都看到些什么了？ 她的两位好姐姐双双躺在盆里，被残酷地谋杀了、肢解了。 她开始将她们的肢体按顺序摆好：头、身体、胳膊和腿。 什么都不缺时，那些肢体开始移动，合到一起，两位姑娘睁开了眼睛，又活过来了。 她们兴高采烈地互相亲吻、互相安慰。
巫师回来第一件事照例是要钥匙和鸡蛋。 他左瞧右看找不出上面有血痕，于是说："你经受了考验，你将是我的新娘。"这样一来，他不仅对姑娘没有任何魔力，而且不得不按照姑娘的吩咐去行事。 "哦，真是太好了！"姑娘说，"你先得亲自扛一篮子金子去送给我父母，我则在家准备婚事。"说着就跑到姐姐们藏身的小房间，对她们说："现在我可以救你们了，这坏蛋会亲自背你们回家。你们一到家就要找人来帮我。"她将两个姐姐放进篮子，上面盖上厚厚一层金子。 然后对巫师说："把篮子扛去吧。不过我会从小窗口看你一路是不是站下来偷懒。"
巫师扛起篮子就走，可篮子重得压弯了他的腰，汗水顺着面颊直往下淌。 他刚想坐下来歇一歇，篮子里就有个姑娘在喊："我从小窗口看到你在歇息了，马上起身走。"巫师以为是新娘子在说话，只好起身接着走。 走了一会儿，他又想停下来歇息，立刻听到有人说："我从小窗口看着你呢。你又停下来休息了，你就不能一直走回去吗？"每当他站在那里不动时，这个声音就会又喊起来，他又不得不继续前进，最后终于扛着两个姑娘和一大堆金子气喘嘘嘘地来到姑娘父母家中。
再说三姑娘在巫师家里一边准备婚宴一边给巫师的朋友们发请贴。 她准备了一个咧嘴露牙的骷髅，给它戴上花环，装饰了一下，然后将它放到阁楼上的小窗口前，让它从那里往外看着。 等这些事情都做完了 ，姑娘跳进一桶蜂蜜，然后把羽毛床划开，自己在上面滚，直到浑身都粘满了毛，人像只奇异的鸟，谁都认不出她了为止。 她走到外面，一路上都碰到来参加婚礼的客人。 他们问她：
"费切尔怪鸟，你怎么到的这里？"
"从附近的费切尔的家走来的。"
"年轻的新娘在干什么？"
"她把楼下楼上已打扫得整齐干净，
我想，这会儿正从窗口向外张望。 "
最后，她碰到了正慢慢向家走的新郎。 他也一样问道：
"费切尔怪鸟，你怎么到的这里？"
"从附近的费切尔家走来的。"
"年轻的新娘在干什么？"
"她把楼下楼上已打扫得整齐干净，
我想，这会儿正从窗口向外张望。 "
新郎抬头一望，看见了那个打扮起来的骷髅，以为那就是他的新娘，便向它点头，很亲热地和它打招呼。 可当他和客人们走进屋子时，被派来救新娘的兄弟和亲戚也赶到了，他们把屋子的门全部锁上，不让一个人逃出来，然后点起火来，把巫师和他的那帮人全部烧死了。
