Oli muinoin laiska tyttö, joka ei kehrätä viitsinyt, eikä äiti häntä tuohon työhön saanut, vaikka kuinkakin kehoitti. Viimein äidiltä loppui mielen-maltti ja hän kerran suuttui niin kovasti, että löi tyttöä, josta tuo rupesi ääneensä itkemään. Juuri silloin osasi kuninkaan puoliso kulkea sieltä sivuitse ja porun kuultuansa käski tämä pysäyttää hevoset, meni huonehesen sekä kysyi äidiltä, miksi hän tytärtään niin kovin rankaisi, että paha parkuna kadulle kuului. Vaimo ei silloin kehdannut kertoa, mitenkä hänen tyttärensä oli laiska, vaan sanoi: "minä en millään saa häntä kehräämästä, vaan yhä aina hän rukkiansa hyrryttelee, ja minä olen köyhä enkä kykene hänelle pellavia tarpeeksi hankkimaan." Tähän kuningatar vastasi: "minusta ei mikään ääni suloisempi, kuin rukin-pyörän hyrinä, enkä koskaan ole paremmalla tuulella, kuin tuota kuullessani; laskekaa tyttärenne minun mukahani linnaan, eipä minulta pellavia puutu, vaan kyllä tyttö siellä kehrätä saapi vaikka kuinkakin paljon." Äiti tästä aivan ihastui ja kuningatar otti tytön mukaansa. Heidän sitten tultuansa linnaan tämä tyttösen saatti kolmeen kamariin, jotka laattiasta kattoon olivat mitä hienoimpia pellavia täpö täynnänsä. "Kehrää nyt minulle nämät pellavat," sanoi hän, "ja kun tuo työ on sinulta valmistunut, saat vanhimman poikani puolisokses; vaikka sinä olet köyhä, en minä siitä huoli, sinun väsymättömässä ahkeruudessas on kyllä myötäjäiset oivallisetkin." Tyttö pahanpäiväisesti pelästyi, sillä olipa vallan varma, ett'ei hän noita pellavia saisi kehrätyksi, vaikka hän kolmenkin sadan vuoden vanhaksi eläisi ja joka päivä aamusta iltaan olisi ahkerimmassa työssä. Yksikseen jäätyänsä rupesi hän sentähden itkemään ja istui sitten siinä itkein sekä työhön ryhtymätä koko kolme päivää. Neljäntenä päivänä tuli kuningatar ja rupesi nähtyänsä, ett'ei vielä mitään ollut kehrättynä, tuota kummastelemaan, mutta tyttö itseänsä sillä puolusteli, että hän äitinsä kotoa kovin kaipasi, josta syystä häneltä oli mahdottomaksi käynyt mihinkään toimeen ryhtyminen. Tämä kuningattarelle mieleen, mutta lähteissänsä hän sanoi tytölle: "huomenna sinun pitää ruveta työhön."
Kun sitten tyttö taas oli yksinänsä, eipä hän ollenkaan ymmärtänyt, mikä nyt neuvoksi, ja astui huolissansa akkunan ääreen. Silloin hän näki kolme vaimoa tulevan, joilla oli yhdellä leveä lättä-jalka, toisella niin iso ala-huuli, että se leu'an peräti peitti, jopa roikkui alemmaksikin, ja kolmannella tavattoman leveä peukalo. Nämät pysähtyivät akkunan eteen, katsahtivat sinne ylös ja kysyivät tytöltä, mikä häntä vaivasi. Hän heille valitti tuskansa ja he hänelle apuansa tarjosivat sanoen: "jos lupaat käskeä meitä häihis, etkä häpee meidän seuraamme, vaan kutsut meitä tädikses ja lasket meidät hää-pöytähän istumaan, kyllä me sinun puolestas nuot pellavat piankin kehräämme." - "Aivan mielelläni minä tuon teen," vastasi tyttö, "tulkaa vain sisälle ja ryhtykää pian työhön." Sitten laski hän nuot eris-kummaiset vaimot sisälle ja teki heille tilaa ensimmäiseen kamariin, jonne istumaan menivät, kehruu-työtänsä kohta alkaen. Yksi lankaa veti kuontalosta ja polki rukkia, toinen lankaa kasteli, kolmas sitä kiersi sekä löi sormellaan pöytähän, ja joka lyönniltä putosi laattialle mitä hienoimpia lankoja kaksikymmentä pasmallista. Kuningattarelta tyttö nuot kolme kehrääjää salasi ja näytteli, milloinka vain tämä kävi siellä, hänelle aina, miten lankoja oli kosolta karttunut, eikä kuningatar kiitosta säästänyt. Kun ensimmäisestä kamarista kaikki oli kehrätty, mentiin toiseen sekä sitten kolmanteen, ja piampa sieltäkin pellavat loppuivat. Nyt jätti nuot kolme vaimoa tytön hyvästi, sanoen lähteissänsä: "älä vain unhoita, mitä olet meille luvannut, sillä jos sanassas pysyt, siitä onnesi alku."
Kun tyttö kuningattarelle oli näyttänyt pellavista tyhjät kamarit sekä tavattoman suuret lanka-kasansa, rupesi tämä häitä valmistamaan ja sulhanen siitä oli iloissansa, että hän näin kätevän ja ahkeran puolison saisi, sekä kehui kovasti morsiantansa. "Minulla on kolme tätiä," sanoi tyttö, "ja koska he minulle ovat paljon hyvää tehneet, en mielelläni soisi heitä onneni päivänä unohdetuiksi; sallikaa siis, että heitä häihin kutsun ja että heidät juhla-pöytään lasketaan." Kuningatar ja ylkä tähän suostuivat. Kun sitten pidot alkoivat, nuot kolme vanhaa neitsyttä kummallisessa pu'ussa salihin astui, ja morsian heille lausui: "terve tultuanne, rakkaat tätiseni!" - "Hyi tuollaisia rumia sukulaisia," ylkä mutisi. Sitten hän lättä-jalkaista lähestyi ja kysäsi: "mistä teille tuommoinen leveä jalka?" - "Rukin-polkemisesta, rukin- polkemisesta," akka vastasi. Ylkä tuosta meni toisen tykö ja kysyi häneltä: "mistä teille tuo kamalan pitkälle alaspäin roikkuva huuli?" - "Langan-kastamisesta, langan-kastamisesta," tuli vastaukseksi. Nytpä hän kysyi kolmannelta: "mistä teille tuommoinen tavattoman leveä peukalo?" - "Langan-kiertämisestä, langan-kiertämisestä," vaimo vastata tokasi. Silloin prinssi pelästyneenä huudahti: "älköön sinä ilmoisna ikänä ihana morsiameni enään kajotko rukkihin!" Näimpä tämä sitten pääsi tuosta ikävästä kehräämisestä.
从前有个女孩，非常懒惰，怎么着都不愿意纺纱。
终于有一天，母亲感到忍无可忍，就打了她一顿，她于是嚎啕大哭起来。 正巧这时王后乘车从门前经过，听见了哭声，吩咐把车停下来，进屋问那位母亲为什么打女儿。 做母亲的怎好意思说自己的女儿如何如何的懒惰，于是就回答说："我叫她不要再纺了，可她就是不听，在纺车上仍然纺个不停。
我穷啊，哪买得起那么多的亚麻呀。 "
王后听了说道："我最爱纺纱。让你的女儿随我进宫去吧，我有的是亚麻，她愿意纺多少就纺多少。"
母亲听了这话，打心眼儿里高兴，满口答应下来，王后便带着女孩走了。
她们到了王宫之后，王后领着女孩上了楼，把三间库房指给她看，只见库房里装满了最好的亚麻。 "喏，你就为我纺这些亚麻吧，"王后说道，"你什么时候纺完了，就嫁给我的长子。"
女孩听了心里一阵惊恐--即使她每天从早纺到晚，纺到她三百岁的时候，也休想把那么多的亚麻纺完。 剩下女孩独自一人时，她就哭了起来。 她就这样哭哭啼啼地坐着，一晃儿三天过去了，还没动手纺纱呢。 第三天，女孩不知如何是好，忧心忡忡地来到窗前。 恰在这时她看见有三个女人走了过来：第一个女人的一个脚板又宽又平；第二个的下嘴唇很长，耷拉到下巴上；而第三个的一只大拇指非常宽大。 这三个女人走到窗下停住了脚，问女孩为什么忧心忡忡，她就向她们诉说了自己的苦恼。 "只要你不嫌我们丢人，"他们对女孩说道，"请我们参加你的婚礼，说我们是你的表姐，并且让我们与你同桌喝喜酒，我们就帮你把这些亚麻纺完。"
"我非常乐意。"女孩回答说。
说罢，女孩就让这三个长相奇特的女人进屋来。 她们进来后刚一坐下就开始纺纱。 每次王后来，女孩生怕王后发现，便把那三个纺纱女藏起来，而让王后看已经纺好的纱。 王后看了之后，对她赞不绝口。
库房里所有的亚麻都纺完了，这三个纺织女便跟女孩告别，临行前对她说道："你可千万不要忘记了对我们许下的诺言，这关系到你自己的幸福啊。"
女孩领着王后看了三间空荡荡的库房和堆得像小山似的纱线，王后于是就安排了婚礼。
"我有三位表姐，"女孩说，"她们待我非常好。在我自己幸福如意的时候，怎么也不愿意冷漠了她们。请允许我邀请她们来参加婚礼，并且让她们在婚宴上和我们坐在一起。"
王后和王子欣然同意。 婚礼那天，三个纺纱女果然来了。 她们打扮得怪模怪样的，很令人发笑。 新娘马上迎上去说：
"欢迎你们，亲爱的表姐们。"
"你的几个表姐怎么长得这么丑？"王子问道。 随后，他转身走到那个大脚板女人身边，问道："您的一只脚怎么会这样大呢？"
"踏纺车踏的呗。"她回答道。
新郎又走到第二个女人身旁，问道："您的嘴唇怎么会耷拉着呢？"
"舔麻线舔的呗。"她回答说。
然后他问第三个女人："您的大拇指怎么会这样宽呢？"
"捻麻线捻的呗。"她回答说。
王子听罢三人的回答，大惊失色，于是就说："我美丽的新娘今后绝不再碰纺车一下。"
就这样，女孩从此再也用不着干纺纱这个讨厌的活儿了。
