Oli muinoin mies, jolta kuoli vaimo, sekä vaimo, jolta kuoli mies; miehellä oli yksi tytär ja myöskin vaimolla oli yksi tytär. Tytöt, jotka olivat tuttuja keskenänsä, kävivät kerran yhdessä kävelemässä ja tulivat sitten vaimon huonehesen. Silloin tämä sanoi miehen tyttärelle: "kuuleppas, kerro sinä isälles, että minua haluttaisi hänen avio-puolisoksensa; sitten sinä joka aamu saat maitoa peso-veden verosta ja viiniä juotavakses, mutta minun oman tyttäreni täytyy pestä itsensä vedellä, ja ainoastansa vettä hän saapi juodaksensa." Kotia tultuansa kertoi tyttö isälleen, mitä vaimo oli puhunut. Mies silloin virkkoi: "mitä minun toki tulee tehdä? onhan naineella ilonsa, vaan hän myöskin tuskat tietää." Viimein, koskei ukko mihinkään päätökseen päässyt, riisui hän saappaan jalastansa ja sanoi: "ota tämä saapas, jossa on läpi pohjassa, vie ylisille ja ripusta se tuonne isoon vaarnaan sekä kaada sitten siihen vettä. Jos siinä vesi pysyy, tahdon taas mennä naimisiin, mutta jos tuo lävestä valuu, empä toki menekkään." Tyttö teki, kuten häntä oli käsketty; mutta vesi läven veti umpehen, ja saapas piankin tuli täpö täyteen. Hän sitten isällensä ilmoitti, mitenkä oli käynyt. Tämä tuosta itse kapusi sinne ylös katsomaan, ja nähtyänsä tytön olevan oikeassa läksi hän leskeä kosimaan, eikä aikaakaan, johan häät kosimisen lopuksi.

 

Kun seuraavana aamuna tytöt vuoteeltansa nousivat, oli siinä miehen tytärtä varten maitoa peso-veden verosta ja viiniä juotavaksi, mutta vaimon tytärtä varten paljasta vettä sekä pesemisen varalle että myöskin juomaksi. Toisena aamuna oli kummankin vuoteen vieressä vettä juotavaksi sekä vettä peso-vedeksi. Ja kolmantena aamuna oli miehen tytärtä varten vettä pantuna sekä juomaksi että myöskin pesemisen varalle, mutta vaimon tytärtä varten maitoa peso-veden verosta sekä viiniä juotavaksi, ja sillensä se vastakin jäi. Vaimo tuli tytär-puolensa veri-viholliseksi ja oikeimpa pani parastansa tehdäkseen hänen oltavansa päivästä päivään yhä tukalammaksi. Akan myöskin kävi kateeksi, että tytär-puoli oli ihana ja suloinen, mutta hänen oma tyttärensä inhoittavan ruma.

 

Kerta talvella, milloin maa oli kiven-kovassa roudassa sekä vuoret ja laaksot paksussa lumi-peitteessä, vaimo paperisen hameen teetettyänsä kutsui tyttöä tykönsä ja lausui: "pue tuo hame ylles ja lähde metsähän sekä nouda sieltä minulle mansikoita kopallinen; minun niitä kovasti tekee mieleni:" - "Voi! mahdottomimman mahdotonta tuo varmaankin!" vastasi tyttö, "eihän talvella mansikoita kasva, maa on roudassa ja lumi kaikki kasvit peittää. Ja minkä tähden minun pitää paperi-hameessa menemän? onhan tuolla ulkona niin kylmä, että jopa sylkikin pakkaa suuhun jäätymään, tuuli paperisen vaattehen läpitse pääsee ja orjan-tappurat sen repivät yltäni ihan repaleiksi." - "Vai koetathan vielä vastustella!" kiljasi äiti-puoli, "korjaa sinä täältä koipes pikimmän kautta äläkä minulle silmiäs näytä ennen, kuin tänne olet mansikoita tuonut täyden kopallisen." Sitten hän tytölle antoi pikku palasen kovaa leipää, sanoen: "tuossa runsaastikkin yhden päivän vara, vaikka sitä aamusta iltaan syödä nakertelisit," sekä itseksensä ajatellen: "tuolla ulkona hän varmaankin viluhun ja nälkään kuolee eikä ikinänsä enään palaa nähtäviini."

 

Nyt totteli tyttö, puki paperi-hameen yllensä ja Iäksi menemään koppanen kädessä. Yltä ympäri kaikkialla lumi maan peitteli eikä pienintäkään viheriäistä kortta ollut missään nähtävissä. Metsään tultuansa huomasi hän pienen tupasen, jonka akkunasta kolme pikku miestä tirkisteli. Hän meni tuonne ja koputti ovea, toivottaen hyvää päivää. Miehet käskivät tytön sisälle, ja tämä astui huonehesen sekä meni istumaan rahille kiukaan viereen, siellä lämmitelläksensä ja suurusta haukatakseen. Nytpä pikku miehet sanoivat: "anna meillekkin murunen." - "Aivan halusta," vastasi tyttö, jakoi pienen leipä-palansa kahtia ja antoi heille toisen puolen. He sitten kysyivät: "mitäs sinä näin sydän-talvella täällä metsässä kuljeskelet ohuissa vaatteissas?" - "Voi," virkkoi hän vastaukseksi, "minun täytyy hakea tämä koppa mansikoita täytehen enkä tohdi ennen palata kotia, kuin on marjat koppasessa." Kun hän sitten oli saanut leipänsä syödyksi, nuot pikkaraiset hänelle luudan antoivat sanoen: "lakaise tällä lumi pois taka-oven edustalta." Mutta tytön ulkona ollessa nuot keskenänsä haastelivat: "mitä hänelle lahjoittaisimme, koska hän on noin nöyrä ja hyvä sekä antoi meille puolen leivästänsä." Silloin sanoi ensimmäinen: "minulta hän sen lahjan saapi, että hän joka päivä yhä ihanammaksi tulee." Toinen taas lausui: "minä puolestani hänelle sen lahjoitan, että kulta-rahoja aina hänen suustansa putoo, milloinka hän vain sanankin sanoo." Ja kolmas tuohon lisäsi: "minä hänelle lahjaksi annan sen, että hän on kuninkahan saava puolisoksensa."

 

Mutta tyttö teki, mitä pikku miehet olivat käskeneet sekä lakaisi luudalla lumen pois tuon pienen huonehen takaa -- ja mitäpäs arvelet hänen sieltä löytäneen? -- ihan kypsiä mansikoita, jotka tumman-punaisina tulivat lumen alta näkyviin. Nytpä hän kovin iloissaan poimi koppasensa täyteen, kiitti noita mies-pikkaraisia sekä juoksi kotia, viedäkseen marjat äiti-puolelle. Kun hän tupahan tultuaan "hyvää iltaa" sanoi, poukahti kohta kulta-raha hänen suustansa laattialle. Sitten hän kertoi, mitenkä hänen oli metsässä käynyt, mutta joka sanalta, minkä hän lausui, putosi kulta-rahoja hänen suustansa, jotenka piankin peittivät tuvan koko laattian. "Noh voi tavatonta," huusi sisar-puoli, "tuopa vasta röyhkeää ylpeyttä tuommoinen rahojen viskeleminen!" mutta salaa hänen kävi kateeksi, ja rupesipa häntä itseänsäkkin haluttamaan tuonne metsään rahoja noutamaan. Äiti kuitenkin kielsi sanoen: "älä lähde, tyttö rakkahimpani, ilma on kovin kylmä, sinä siellä varmaankin vilustuisit." Mutta koska tytär ei hänelle hengen rauhaa heittänyt, suostui äiti tuohon viimein, teetti uhkeat turkit, puetti net tytön ylle sekä antoi hänelle evääksi voita-leipää ja makeita kakkuja.

 

Tyttö meni metsään ja suoraa-päätä tuota pientä tupasta kohden. Nuot kolme pikku miestä sieltä taas kurkisteli, mutta hän ei heitä tervehtinyt, vaan kömpi, heihin edes katsahtamattakkaan, sisälle tupahan, meni uunin ääreen istumaan sekä rupesi siinä syömään voita-leipäänsä ja kakkujansa. "Anna meille tuosta pikku riikunen," huusivat kääpiöt, mutta tyttö vastasi: "tuskimpa itsellenikään riittää, mitä siinä sitten muille annettavaa?" Kun hän oli syömästä päässyt, sanoivat miehet: "seh siinä luuta, lakaise sillä tuolta ulko-puolelta perä-oven edusta puhtahaksi." - "Mitä vielä!" saivat vastaukseksi, "lakaiskaa itse, enhän minä ole teidän palvelus-piikanne." Sitten nähtyänsä, etteivät he hänelle mitään aikoneet lahjoittaa, läksi hän ulos ovesta. Pikku miehet silloin keskenänsä haastelivat: "mitä nyt hänelle antaisimme, koska hän on noin pahan-tapainen ja häijy-sydämminen sekä niin kateellinen, ett'ei hän muille suo mitään hyvää?" Ensimmäinen sanoi: "minä sen lahjoitan, että hän päivästä päivään rumenemistansa rumenee." Toinen lausui: "sepä minun lahjani, että joka sanalta, minkä hän puhuu, ojakonna hänen suustansa kopsahtaa." Kolmas virkkoi: "senhän minä annan että kova, kurja kuolema hänen viimein perii." Tyttö taas tuolla ulkona haki mansikoita, mutta kosk'ei niitä nimeksikään mistään löytynyt, palasi hän vihoissansa kotihin. Ja kun hän sitten suutansa aukaisi, kertoakseen äidillensä, miten hänen oli metsässä käynyt, kiepsahti joka sanalta suusta ojakonna, josta kaikki häntä rupesivat inhoamaan.

 

Nyt suuttui äiti-puoli vielä häijymmäksi eikä muuta enään ajatellut, kuin mitenkä hän jos jommoistakin mieliharmia saattaisi miehen tyttärelle, joka päivästä päivään tuli yhä ihanammaksi. Viimein otti hän kattilan, asetti sen tulelle ja rupesi siinä lankoja kiehuttamaan. Kun langat olivat kiehutetuksi tulleet, ripusti hän net tuon tyttö paran selkähän, antoi hänelle kirveen ja käski hänen rientää joen jäälle, hakata jäähän avannon sekä siellä viruttaa langat. Tyttö totteli, meni, mihin häntä oli käsketty, ja rupesi jäähän avantoa hakkaamaan, mutta hänen siinä hakatessansa, tuli komeat vaunut kulkein ja niissä istui kuningas. Vaunut pysähtyivät ja kuningas kysäsi: "kuka sinä, lapsukaiseni, olet ja mitäs tuolla toimielet?" - "Minä olen turvaton tyttö raukka, joka täällä lankoja viruttelen." Silloin kuninkaan tuli häntä surku, ja nähtyänsä, miten ihanan ihana tuo tyttönen, kysyi hän häneltä: "tahtoisitko tulla mukahani?" - "Oi aivan halustakin," tämä vastasi, sillä hän oikein ihastuksiin joutui, kun kuuli pääsevänsä äidin ja sisaren nähtävistä.

 

Tyttö siis vaunuihin nousi ja läksi pois kuninkaan kanssa, ja kun he linnaan olivat tulleet, pidettiin loistavat häät, kuten nuot pikku miehet lahjojaan luvatessansa olivat ennustaneet. Vuoden kuluttua kuninkaan nuori puoliso pojan synnytti, ja kuultuansa tuota onnea kehuttavan tuli äiti-puoli tyttärinensä linnaan, ikään-kuin käydäksensä kuninkaannaa katsomassa. Mutta kun kerta kuningas oli lähtenyt ulos eikä muita ketään ollut huoneessa, kaappasi tuo akka häijykäs kuninkaannaa päästä ja tytär häntä sääristä sieppasi, ja yhdessä hänen nyt nostivat vuoteelta sekä viskasivat akkunasta alas linnan ohitse juoksevaan virtaan. Sitten tytär ilkiö vuoteelle laskihe, ja äiti hänen niin visusti peitti, ett'ei päätäkään näkynyt. Kun sittemmin kuningas palattuansa huonehesen aikoi puolisoansa puhutella, kuiskasi akka: "hiljaa, hiljaa, nyt ei sovi puhua, hän kovasti hikoilee, tänään teidän pitää jättämän hänet rauhaan." Kuningas ei mitään pahaa aavistanut, vaan läksi pois sekä palasi vasta seuraavana aamuna, ja kun hän sitten puolisoansa puhutteli ja tuo makaava vastasi, pätkähti tämän suusta joka sanalta ojakonna kulta-rahan verosta, jommoinen aina ennen oli hänen puolisonsa suusta suikahtanut. Hän silloin kysyi, mitä tuo tiesi, mutta akka vastasi sen olevan kovan hikoilemisen synnyttämää, joka piankin taas muuttuisi entisellensä.

 

Mutta yöllä näki kyökki-poika sorsan tulevan uiden solkku-ränniä pitkin ja kuuli sen sanovan:

"nukutko, kuningas?

vai ootko valveillas?"

sekä, kun ei vastausta kuulunut, tuohon lisäävän:

"mitä vieraani tehnevät?"

Silloin vastasi poika:

"unen helmoissa lepäävät."

Sitten sorsa vielä kysäsi:

"miten lapseni laita nyt?"

ja sai tähän vastaukseksi:

"kehtohonsa on viihtynyt."

Nytpä se kuninkaannan muotoon muuttuneena meni lapsen luoksi, antoi sille juotavaa, pöyhi sen vuodetta ja peitti sitä visusti, mutta sitten hän taas sorsaksi muuttui ja ui pois solkku-ränniä pitkin. Näin hän linnassa kävi kahtena yönä, mutta kolmannen kerran siellä käydessänsä puhui hän kyökki-pojalle: "mene jo sano kuninkaalle, että hän tänne tulisi, ottaisi mukaansa miekan ja kynnyksellä seisoen sillä kolmasti sivaltaisi pääni päällitse." Kyökki-poika silloin kuninkaan luo juoksi ja ilmoitti hänelle tämän; kuningas sitten kohta sinne riensi sekä sivalsi kolmasti miekallansa aavehen pään päällitse, ja kun hän kolmannen kerran oli tämän tehnyt, seisoi hänen edessänsä siinä hänen puolisonsa elävänä, pulskeana ja terveenä kuten ennenkin.

 

Nyt kuningas vasta ihastui, mutta kätki puolisonsa erähäsen kamariin sunnuntaiksi, jolloinka lapsi oli kastettava. Ja kun se oli kastettuna, kysyi hän: "mitä ansaitsee se ihminen, joka toisen ottaa vuoteelta ja viskaa vetehen?" - "Eipä parempaa palkkaa tuommoinen ilkiö," vastasi akka, "kuin että hänet pistetään piikki-tynnyriin, joka vuorelta alas vetehen vieritetään." Silloin sanoi kuningas: "sinä olet itse julistanut oman tuomios," ja käski palvelioitansa tuomaan tuollaista tynnyriä; semmoinen sitten tuotiinkin, akka tyttärinensä pistettiin sinne, pohja naulattiin kiinni ja tynnyri laskettiin vierimään vuorelta alas virtahan.

从前，有个男人死了妻子，有个女人死了丈夫。 这个男人有个女儿，这个女人也有个女儿。 两个小姑娘互相认识，经常一起出去散步。 有一天，她们散完步后一起来到女人的家里，女人对男人的女儿说："听着，告诉你爸爸，说我愿意嫁给他，从此你天天早晨都能用牛奶洗脸，还能喝上葡萄酒，而我自己的女儿只能用水洗脸，也只能喝清水。"小姑娘回到家中，把女人的话告诉了她爸爸。 男人说："我该怎么办呢？结婚是喜事，可也会带来痛苦。"他迟迟拿不定主意，最后脱下一只靴子，说："这只靴子的底上有个洞。你把它拎到阁楼上去，把它挂在一根大钉子上，然后往里面灌些水。要是水没有漏出来，我就再娶个妻子；可要是水漏了出来，我就不娶。"姑娘按她父亲所说的办了。 可是水使得洞胀拢了，靴子里灌满了水也没有漏出来。 她把结果告诉了她父亲，父亲又亲自上来察看，看到情况果然如此，便去向那寡妇求婚，然后举行了婚礼。

第一天早晨，两个姑娘起来后，在男人的女儿的面前果然放着洗脸的牛奶和喝的葡萄酒，而在女人的女儿的面前放着的只有洗脸的清水和喝的清水。 第二天早晨，男人的女儿和女人的女儿的面前都放着洗脸的清水和喝的清水。 到了第三天早晨，男人的女儿的面前放着洗脸用的清水和喝的清水，而女人的女儿的面前却放着洗脸用的牛奶和喝的葡萄酒。 以后天天都是这样。 那女人成了她继女的死敌，对她一天坏似一天，她还万分嫉妒她的继女，因为她的继女美丽可爱，而她自己的女儿又丑又令人讨厌。

冬天到了，一切都冻得像石头一样硬，山顶和山谷都被大雪覆盖着。 一天，女人用纸做了件衣服，把她的继女叫过来，说："听着，你穿上这件衣服，到森林里去给我采一篮草莓，我很想吃。""天哪！"姑娘说，"冬天怎么会有草莓呢？地上都结了冰，大雪把一切都盖住了，再说，我怎么能穿着这身纸衣服出去呢？外面冷得连呼出的气都能冻起来。风会往这衣服里面吹，荆棘也会把它挂破的。""你敢跟我顶嘴？"继母说，"你快给我去！要是没有采到一篮草莓，你就别想回来！"然后她又给姑娘一小块硬梆梆的面包，说："这是你一天的口粮，"心里却在想："你在外面不会冻死也会饿死的，别想再回来烦我。"

姑娘只好顺从地穿上纸衣服，提着篮子走了出去。 外面一片冰天雪地，连一棵绿草都找不到。 她来到森林里后，看到一座小房子，里面有三个小矮人在向外张望。 她向他们问好 ，然后轻轻地敲了敲门。 他们叫"进来"，她便走进屋，坐在炉子旁的长凳上烤火，吃她的早饭。 小矮人们说："也分一点给我们吧。""好的，"她说着便把面包掰成两半，给了他们一半。 他们问："你大冬天穿着这身薄薄的衣服到森林里来干吗？""唉，"她回答，"我得采一篮草莓，否则我就回不了家了。"等她吃完面包后，他们递给她一把扫帚，说："去帮我们把后门的雪扫掉吧。"可等她出去后，三个小矮人却商量了起来："她这么可爱，又把面包分给了我们，我们送她什么好呢？"第一个矮人说："我送给她的礼物是：她一天比一天更美丽。"第二个矮人说："我送给她的礼物是：她一开口说话就吐出金子来。"第三个矮人说："我送给她的礼物是：一个国王娶她当王后。"

姑娘这时正按照他们的吩咐，用扫帚把小屋后面的雪扫掉。 她看到了什么？ 雪下面露出了红彤彤的草莓！ 她高兴极了，赶紧装了满满一篮子，谢了小矮人，还和他们一一握手道别，然后带着她继母垂涎的东西跑回家去了。 谁知，她进门刚说了声"晚上好"，嘴里就掉出来一块金子！ 于是，她把自己在森林里遇到的事情讲了出来，而且每讲一句，嘴里就掉出来一块金子，弄得家里很快就堆满了金子。 "瞧她那副德行！"继母的女儿嚷道，"就这样乱扔金子！"她心里嫉妒得要命，也渴望着到森林里去采草莓。 她母亲却说："不行，我的好女儿，外面太冷了，你会冻死的。"可是她女儿缠着不放，她最后只好让步。 她给女儿缝了件皮袄，硬要她穿上；然后又给她抹了黄油的面包和蛋糕，让她带着路上吃。

这个姑娘进了森林之后，径直向小屋走去。 三个小矮人又在屋里向外张望，可是她根本不和他们打招呼，既不看他们，也不和他们说话，大摇大摆地走进屋，一屁股坐到炉子旁，吃起自己的面包和蛋糕来。 "分一点给我们吧，"小矮人们说；可是她却回答："这都不够我自己吃的，怎么能分给别人呢？"等她吃完，他们又说："这里有把扫帚，把后门的雪扫干净。"她回答："我又不是你们的佣人。"看到他们不会给她任何礼物了，她便自己冲出了屋子。 三个小矮人商量道："像她这种坏心肠的小懒鬼，又不肯施舍给别人东西，我们该送她什么呢？"第一个矮人说："我让她长得一天比一天丑！"第二个矮人说："我让她一开口说话就从嘴里跳出一只癞蛤蟆！"第三个矮人说："我让她不得好死！"姑娘在屋外找草莓，可一个也找不到，只好气鼓鼓地回家去了。 她开口给母亲讲自己在森林里的遭遇，可是，她每讲一句话，嘴里就跳出来一只癞蛤蟆，把大家都吓坏了。

这一来继母更是气坏了，千方百计地盘算着怎么折磨丈夫的女儿，可是这姑娘却长得一天比一天更美。 终于，继母取出一只锅子，架在火堆上 ，在里面煮线团。 线团煮过之后，她把它捞出来，搭在姑娘的肩膀上，然后又给姑娘一把斧头，让她去结冰的小河，在冰面上凿一个洞，在洞里漂洗线团。 姑娘顺从地来到河边，走到河中央凿冰。 她正凿着，岸上驶来了一辆华丽的马车，里面坐着国王。 马车停了下来，国王问："姑娘，你是谁？在这里干什么？""我是个可怜的女孩，在这里漂洗线团。"国王很同情她，而且又看到她长得这么美丽，便对她说："你愿意和我一起走吗？""当然愿意啦。"她回答，因为她非常高兴能离开继母和继母的女儿。 姑娘坐到国王的马车上，和国王一起回到宫中。 他俩立刻就举行了婚礼，正像三个小矮人许诺过的一样。 一年后，年轻的王后生下了一个儿子。 她的继母早已听说她交上了好运，这时也带着亲生女儿来到王宫，假装是来看王后的。 可是看到国王刚出去，而且旁边又没有别人，这坏心肠的女人就抓住王后的头，她的女儿抓住王后的脚，把她从床上抬下来，从窗口把她扔进了外面的大河里。 然后，继母的丑女儿躺在床上，老婆子从头到脚把她盖了起来。 当国王回到房间，想和他的妻子说话的时候，老婆子叫了起来："嘘，唬，不要打搅她，她现在正在发汗。今天不要打搅她。"国王丝毫没有怀疑，一直等到第二天早晨才过来。 他和妻子说话，谁知她刚开口，嘴里就跳出来一只癞蛤蟆，而不像从前那样掉出金子来。 国王问这是怎么回事，老婆子便说这是发汗发出来的，很快就会好的。 但是当天夜里，王宫里的小帮工看见一只鸭子从下水道里游了出来，而且听见它说：

"国王，你在做什么？

你是睡着了还是醒着？ "

看到小帮工没有回答，它又说：

"我的两位客人在做什么？"

小帮工说：

"她们睡熟了。"

鸭子又问：

"我的小宝宝在做什么？"

小帮工回答：

"他在摇篮里睡得好好的。"

分享到：