Näinkin supistettuna tehtävämme on oleva kyllin laaja ja työläs. Tiedämmekö me, miten on meneteltävä kasvattaessamme ja puhdistaessamme itsessämme oikeusaatetta? Me likipitäen näemme, mitä ihannetta meidän on lähestyttävä, mutta miten muuttuvainen ja petollinen tuo ihanne vielä on! Sitä hälventää kaikki se, mitä me emme huomaa tai minkä me näemme vain epätäydellisesti ja mitä me emme tajua kyllin syvällisesti. Tuskin on olemassa toista ihannetta, jota uhkaisivat salakavalammat vaarat, joka olisi merkillisempien unohdusten ja yhtä epätodennäköisten erehdysten uhrina. Ei ole mitään, mitä meidän tulisi lähestyä pelokkaammin, kiihkeämmän uteliaana ja hartaammalla huolenpidolla. Se, mikä meistä näyttää moitteettoman oikealta tällä hetkellä, ei luultavastikaan ole kuin pieni osa siitä, mikä meistä näyttäisi oikealta, jos me muuttaisimme paikkaa. Meidän tarvitsee vain verrata sitä, mitä me teimme eilen, siihen, mitä me teemme tänään, ja sen, mitä me teemme tänään, me huomaamme olevan täynnä oikeuden loukkauksia, jos meidän on mahdollista kohota vielä korkeammalle ja verrata sitä siihen, mitä teemme huomenna. Sattuu jokin tapaus, kirkastuu jokin ajatus, selvenee jokin velvollisuus itseämme kohtaan, ilmaantuu jokin odottamaton yhteys — ja sisäisen oikeutemme koko rakenne horjuu ja muuttaa muotoaan. Niin vähän kuin kuljemmekin eteenpäin, meidän olisi kuitenkin mahdotonta alkaa uudelleen elää niiden niin monien ikävyyksien ja erinäisten pettymysten keskellä, joita olemme aiheuttaneet tahtomattamme ja tietämättämme, ja kuitenkin, kun ne syntyivät ympärillämme, meistä näytti, että me olimme oikeassa, emmekä luulleet olevamme epäoikeudenmukaisia. Samoin nytkin: me olemme tyytyväisiä hyvään tahtoomme. Me vakuutamme itsellemme, ettei kukaan kärsi meidän takiamme, me olemme vakuutetut siitä, ettemme aiheuta yhdenkään hymyn häviämistä, ettemme keskeytä yhtään onnenkuisketta, ettemme lyhennä yhtään rauhan ja rakkauden hetkeä. Mutta ehkä me emme ollenkaan huomaa oikealla ja vasemmalla piilevää suunnatonta vääryyttä, joka täyttää kolme neljännestä elämäämme.