13:1 Milloin Efraim puhui, syntyi kauhu: korkealle kohosi hän Israelissa. Mutta hän joutui syynalaiseksi
Baalin takia, ja hän kuoli.
13:2 Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia
ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat,
vasikoita suutelevat.
13:3 Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka
puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.
13:4 Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne
kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.
13:5 Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.
13:6 Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän
sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.
13:7 Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.
13:8 Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja
syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.
13:9 Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.
13:10 Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi,
joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"?
13:11 Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.
13:12 Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.
13:13 Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.
13:14 Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi,
kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni.
13:15 Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli
erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki
hänen kallisarvoiset kalunsa.
Baalin takia, ja hän kuoli.
13:2 Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia
ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat,
vasikoita suutelevat.
13:3 Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka
puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.
13:4 Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne
kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.
13:5 Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.
13:6 Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän
sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.
13:7 Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.
13:8 Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja
syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.
13:9 Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.
13:10 Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi,
joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"?
13:11 Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.
13:12 Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.
13:13 Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.
13:14 Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi,
kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni.
13:15 Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli
erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki
hänen kallisarvoiset kalunsa.
