Punahilkka oli poiminut jo tovin kukkia, ja kun hänellä oli niin paljon, ettei hän jaksanut enempää kantaa, muistui mummo hänen mieleensä ja hän läksi mummon punaiselle metsämökille. Hän ihmetteli suuresti nähdessään, että ovi oli auki, ja kun hän astui tupaan, tuntui hänestä siellä omituiselta, ja hän tuumi:

可这时小红帽还在跑来跑去地采花。直到采了许多许多，她都拿不了啦，她才想起奶奶，重新上路去奶奶家。
看到奶奶家的屋门敞开着，她感到很奇怪。她一走进屋子就有一种异样的感觉，心中便想：


- "Voi hyvänen aika, miksi minua tänään pelottaa, muutenhan aina menen niin kernaasti mummon luo!"

“天哪！平常我那么喜欢来奶奶家，今天怎么这样害怕？”

 
  Punahilkka sanoi hiljaa kysyvästi, tuvan nurkkaan sängyn suuntaan kurkkien:

她大声叫道：


- "Hyvää huomenta", mutta kukaan ei vastannut.

“早上好！”，可是没有听到回答。

 
Sitten hän astui vuoteen luo ja vetäisi uutimet syrjään. Siinäpäs mummo makasi myssy silmillään ja näytti kovin salamyhkäiseltä ja merkilliseltä.

她走到床前拉开帘子，只见奶奶躺在床上，帽子拉得低低的，把脸都遮住了，样子非常奇怪。


- "Kuules, mummo, miksi sinulla on niin isot korvat?"

“哎，奶奶，”她说，“你的耳朵怎么这样大呀？”


- "Jotta paremmin kuulisin sinun puhettasi" - kuului ihmeen käheä vastaus.

“为了更好地听你说话呀，乖乖。”


 
- "Kuules, mummo, miksi sinulla on niin isot silmät?"

“可是奶奶，你的眼睛怎么这样大呀？”小红帽又问。


- "Että paremmin näkisin sinut" - kuului nyt vastaus yskimisen kera.

“为了更清楚地看你呀，乖乖。”

 
- "Kuules, mummo, miksi sinulla on niin suuret kädet?" - Punahilkan ääni kuulosti jo hyvin ihmettelevältä.

“奶奶，你的手怎么这样大呀？”


- "Että voisin paremmin tarttua sinuun" - vastattiin vuoteesta nopeasti.

“可以更好地抱着你呀。”


- "Kuules, mummo, miksi sinulla on niin hirvittävän suuri suu?" - ennätti Punahilkka vielä kysyä.

“奶奶，你的嘴巴怎么大得很吓人呀？”


- "Että paremmin voisin syödä sinut."

“可以一口把你吃掉呀！”