34:1 Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä
on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.
34:2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on
vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.
34:3 Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän
vertansa.
34:4 Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat
alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.
34:5 Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi
kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.
34:6 Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa.
Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
34:7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja
heidän multansa tiukkuu rasvaa.
34:8 Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
34:9 Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.
34:10 Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei
kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.
34:11 Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse
autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
34:12 Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.
34:13 Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten
asunto, kamelikurkien tyyssija.
34:14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär
saa rauhan ja löytää lepopaikan.
34:15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne
haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
34:16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. -
"Sillä minun suuni on niin käskenyt." - Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.
34:17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne
perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.
on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.
34:2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on
vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.
34:3 Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän
vertansa.
34:4 Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat
alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.
34:5 Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi
kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.
34:6 Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa.
Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
34:7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja
heidän multansa tiukkuu rasvaa.
34:8 Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
34:9 Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.
34:10 Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei
kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.
34:11 Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse
autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
34:12 Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.
34:13 Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten
asunto, kamelikurkien tyyssija.
34:14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär
saa rauhan ja löytää lepopaikan.
34:15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne
haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.
34:16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. -
"Sillä minun suuni on niin käskenyt." - Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.
34:17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne
perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.
