26:1 Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: "Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän
asettaa muuriksi ja varustukseksi.
26:2 Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.
26:3 Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.
26:4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.
26:5 Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan
tasalle, syöksi sen tomuun asti.
26:6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.
26:7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.
26:8 Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu
ikävöitsee.
26:9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun
tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.
26:10 Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe
Herran korkeutta.
26:11 Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun
kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.
26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.
26:13 Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme,
sinun nimeäsi.
26:14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja
hävittänyt kaiken heidän muistonsa.
26:15 Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki
maan rajat.
26:16 Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.
26:17 Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me
olimme sinun edessäsi, Herra.
26:18 Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme
saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.
26:19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka
tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
26:20 Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.
26:21 Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa
paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä."
asettaa muuriksi ja varustukseksi.
26:2 Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.
26:3 Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.
26:4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.
26:5 Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan
tasalle, syöksi sen tomuun asti.
26:6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.
26:7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.
26:8 Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu
ikävöitsee.
26:9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun
tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.
26:10 Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe
Herran korkeutta.
26:11 Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun
kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.
26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.
26:13 Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme,
sinun nimeäsi.
26:14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja
hävittänyt kaiken heidän muistonsa.
26:15 Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki
maan rajat.
26:16 Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.
26:17 Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me
olimme sinun edessäsi, Herra.
26:18 Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme
saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.
26:19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka
tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
26:20 Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.
26:21 Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa
paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä."
