5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
5:2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
5:3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
5:4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5:5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
5:6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
5:7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
5:8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
5:9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
5:10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
5:11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
5:12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
5:13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
5:14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
5:15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
5:16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
5:17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
5:18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
5:19 Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati
hänen rakkaudestaan.
5:20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
5:21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
5:22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
5:23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.