41:1 "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
41:2 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on
minun.
41:3 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
41:4 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
41:5 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
41:6 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
41:7 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
41:8 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
41:9 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
41:10 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
41:11 Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
41:12 Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
41:13 Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
41:14 Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
41:15 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
41:16 Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
41:17 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
41:18 Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
41:19 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
41:20 Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
41:21 Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
41:22 Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
41:23 Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
41:24 Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
41:25 Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."