Oli todella kylmä. Meitä värisytti. Mutta sitten kuulimme jotain
ääniä... Raah, Raah. Painauduimme toisiamme vasten... Se kuului taas.
Raah, Raah. Olimme peloissamme. Nojauduimme entistäkin kovemmin
toisiamme vasten.
Vaatekaapin ovi lennähti hiljalleen auki. Näimme jotain punaista vaatekaapin
sisältä. Emme erottaneet sitä kunnolla. Ne olivat kaksi silmää! Kaksi punaist
viiirua silmää. Olimme kesälomalla. Näimme kun jokin pelottavan näköinen
hahmo astui esiin vaatekaapista. - Talonmies! Huudahdimme yhteen ääneen
. Emme kuitenkaan saaneet kuin pikku inahduksen kuuluviin sillä olimme niin
peloissamme.Talonmiehellä oli pitkät haalarit joissa oli verenpunaista maalia.
- Miten säilyit kaapissa hengissä? Kysyin. Talonmies vastasi hiljaa: En ole
ihminen. Tai olin. Mutten enää. Olen Aave. Kaupungin ainoa aave.
Minun piti houkutella teidät tänne jotta voisin vaihtaa paikkaa kanssanne.
Minä tulen jomman kumman tilalle! - Sinäkö siis päästit ne rahinat? - Niin.
- Ja nyt vaihdan paikkaa kanssanne! Ei! Huusin. Michael juokse!
Juoksimme entistä kovempaa ja kovempaa. Aave vainusi perässämme.
juoksimme pitkin kaupungin katuja. Sitten näimme jotain harmaata edessä.
-Toinen aave! Michael tänne! Juoksimme ja juoksimme mutta kompastuimme
puun juureen. Aaveet tulivat vain lähemmäksi. Sitten ne ottivat meitä
paidoista kiinni ja veivät kohti vaatekaappia. Emme päässet heidän otteista
vapaiksi. Vaatekaapin luona he vetivät meidät sisään vaatekaappiin ja
pistivät oven kiinni. Oli hiljaista.Kuinka kevyeltä meistä tuntuikaan.
- Jes! Päästiin niistä eroon! Mutta kuinka ollakaan, vaihto oli onnistunut,
Me olimme kaksi aavetta!
ääniä... Raah, Raah. Painauduimme toisiamme vasten... Se kuului taas.
Raah, Raah. Olimme peloissamme. Nojauduimme entistäkin kovemmin
toisiamme vasten.
Vaatekaapin ovi lennähti hiljalleen auki. Näimme jotain punaista vaatekaapin
sisältä. Emme erottaneet sitä kunnolla. Ne olivat kaksi silmää! Kaksi punaist
viiirua silmää. Olimme kesälomalla. Näimme kun jokin pelottavan näköinen
hahmo astui esiin vaatekaapista. - Talonmies! Huudahdimme yhteen ääneen
. Emme kuitenkaan saaneet kuin pikku inahduksen kuuluviin sillä olimme niin
peloissamme.Talonmiehellä oli pitkät haalarit joissa oli verenpunaista maalia.
- Miten säilyit kaapissa hengissä? Kysyin. Talonmies vastasi hiljaa: En ole
ihminen. Tai olin. Mutten enää. Olen Aave. Kaupungin ainoa aave.
Minun piti houkutella teidät tänne jotta voisin vaihtaa paikkaa kanssanne.
Minä tulen jomman kumman tilalle! - Sinäkö siis päästit ne rahinat? - Niin.
- Ja nyt vaihdan paikkaa kanssanne! Ei! Huusin. Michael juokse!
Juoksimme entistä kovempaa ja kovempaa. Aave vainusi perässämme.
juoksimme pitkin kaupungin katuja. Sitten näimme jotain harmaata edessä.
-Toinen aave! Michael tänne! Juoksimme ja juoksimme mutta kompastuimme
puun juureen. Aaveet tulivat vain lähemmäksi. Sitten ne ottivat meitä
paidoista kiinni ja veivät kohti vaatekaappia. Emme päässet heidän otteista
vapaiksi. Vaatekaapin luona he vetivät meidät sisään vaatekaappiin ja
pistivät oven kiinni. Oli hiljaista.Kuinka kevyeltä meistä tuntuikaan.
- Jes! Päästiin niistä eroon! Mutta kuinka ollakaan, vaihto oli onnistunut,
Me olimme kaksi aavetta!