29:1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
29:2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala
minua varjeli,
29:3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
29:4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
29:5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
29:6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
29:7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
29:8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
29:9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
29:10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
29:11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta
todisti;
29:12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
29:13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
29:14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
29:15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
29:16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
29:17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
29:18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
29:19 onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
29:20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi
jääneet.
29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa
keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
29:2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala
minua varjeli,
29:3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
29:4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
29:5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
29:6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
29:7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
29:8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
29:9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
29:10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
29:11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta
todisti;
29:12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
29:13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
29:14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
29:15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
29:16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
29:17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
29:18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
29:19 onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
29:20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi
jääneet.
29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa
keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
