18:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
18:2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
18:3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
18:4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi
sijaltansa?
18:5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
18:6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
18:7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
18:8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
18:9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
18:10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
18:11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
18:12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
18:13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
18:14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
18:15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
18:16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
18:17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18:18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
18:19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
18:20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
18:21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."