14:1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, el?? v?h?n aikaa ja on t?ynn? levottomuutta,
14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eik? pysy.
14:3 Ja sellaista sin? pid?t silm?ll? ja viet minut k?ym??n oikeutta kanssasi!
14:4 Syntyisik? saastaisesta puhdasta? Ei yhden yht?k??n.
14:5 H?nen p?iv?ns? ovat m??r?tyt, ja h?nen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sin? olet asettanut
h?nelle m??r?n, jonka ylitse h?n ei p??se.
14:6 Niin k??nn? katseesi pois h?nest?, ett? h?n p??sisi rauhaan ja ett? h?n saisi iloita niinkuin
palkkalainen p?iv?n p??tetty??n.
14:7 onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eik? silt? vesaa puutu.
14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
14:9 niin se veden tuoksusta versoo j?lleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa h?n martaana; kun ihminen on henkens? heitt?nyt, miss? h?n on
sitten?
14:11 Vesi juoksee pois j?rvest?, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
14:12 niin ihminen lepoon menty?ns? ei en?? nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eiv?t he her?j? eiv?tk?
havahdu unestansa.
14:13 Oi, jospa k?tkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle
aikam??r?n ja sitten muistaisit minua!
14:14 Kun mies kuolee, virkoaako h?n j?lleen henkiin? Min? vartoaisin kaikki sotapalvelukseni p?iv?t,
kunnes p??syvuoroni joutuisi.
14:15 Sin? kutsuisit, ja min? vastaisin sinulle, sin? ik?v?itsisit k?ttesi tekoa.
14:16 Silloin sin? laskisit minun askeleeni, et pit?isi vaaria minun synnist?ni;
14:17 rikokseni olisi sinetill? lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sin? peitt?isit piiloon.
14:18 Mutta vuorikin vy?ryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sin? h?vit?t ihmisen toivon.
14:20 Sin? masennat h?net i?ksi, ja h?n l?htee; sin? muutat h?nen muotonsa ja l?het?t h?net menem??n.
14:21 Kohoavatko h?nen lapsensa kunniaan - ei h?n sit? tied?, vaipuvatko v?h?isiksi - ei h?n heit? huomaa.
14:22 H?n tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eik? pysy.
14:3 Ja sellaista sin? pid?t silm?ll? ja viet minut k?ym??n oikeutta kanssasi!
14:4 Syntyisik? saastaisesta puhdasta? Ei yhden yht?k??n.
14:5 H?nen p?iv?ns? ovat m??r?tyt, ja h?nen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sin? olet asettanut
h?nelle m??r?n, jonka ylitse h?n ei p??se.
14:6 Niin k??nn? katseesi pois h?nest?, ett? h?n p??sisi rauhaan ja ett? h?n saisi iloita niinkuin
palkkalainen p?iv?n p??tetty??n.
14:7 onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eik? silt? vesaa puutu.
14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
14:9 niin se veden tuoksusta versoo j?lleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa h?n martaana; kun ihminen on henkens? heitt?nyt, miss? h?n on
sitten?
14:11 Vesi juoksee pois j?rvest?, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
14:12 niin ihminen lepoon menty?ns? ei en?? nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eiv?t he her?j? eiv?tk?
havahdu unestansa.
14:13 Oi, jospa k?tkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle
aikam??r?n ja sitten muistaisit minua!
14:14 Kun mies kuolee, virkoaako h?n j?lleen henkiin? Min? vartoaisin kaikki sotapalvelukseni p?iv?t,
kunnes p??syvuoroni joutuisi.
14:15 Sin? kutsuisit, ja min? vastaisin sinulle, sin? ik?v?itsisit k?ttesi tekoa.
14:16 Silloin sin? laskisit minun askeleeni, et pit?isi vaaria minun synnist?ni;
14:17 rikokseni olisi sinetill? lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sin? peitt?isit piiloon.
14:18 Mutta vuorikin vy?ryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sin? h?vit?t ihmisen toivon.
14:20 Sin? masennat h?net i?ksi, ja h?n l?htee; sin? muutat h?nen muotonsa ja l?het?t h?net menem??n.
14:21 Kohoavatko h?nen lapsensa kunniaan - ei h?n sit? tied?, vaipuvatko v?h?isiksi - ei h?n heit? huomaa.
14:22 H?n tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
