6:1 Job vastasi ja sanoi:
6:2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut
ahdistavat minua.
6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole
kieltänyt Pyhän sanoja.
6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
6:12 onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
6:22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
6:2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut
ahdistavat minua.
6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole
kieltänyt Pyhän sanoja.
6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
6:12 onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
6:22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
