The fourth infinitive has the ending -niinen, which is added to the
inflectional stem of the verb (cf. §23; §76.1). Examples:
First infinitive Third p. sing Fourth infinitive
tietä/ä know tietä/ä tietä/minen
suoritta/a perform suoritta/a suoritta/minen
halut/a want halua/a halua/minen
todet/a verify totea/a totea/minen
lakat/a cease lakkaa lakkaa/minen
jää/dä stay jää jää/minen
ol/la be on ole/minen
Infinitives 193
First infinitive Third p. sing Fourth infinitive
juos/ta run juokse/e juokse/minen
havait/a observe havaitse/e havaitse/minen
The fourth infinitive has only two rare forms: the nominative, indicating
obligation, and the corresponding partitive.
(a) Minun on mene/minen sinne. (nom.)
I must go there.
(b) Tämä tehtävä on suoritta/minen. (nom.)
This task must be carried out.
(c) Sinne ei ole mene/mis/tä. (part.)
One must not go there.
Note that the genitive case is used for the person obliged to do something, i.e.
minu/n ‘I (gen.)’ in the first example above.
More common ways than the fourth infinitive of expressing this meaning
of obligation are for example:
(a) Minun täytyy mennä ~ pitää mennä ~ on mentävä sinne.
(b) Tämä tehtävä on suoritettava ~ pitää suorittaa.
(c) Sinne ei pidä mennä.
A much more frequent -minen form is that used to mark nouns derived from
verbs (deverbal nouns: see further §93.1). A few examples:
Tupakoi/minen on täällä kielletty. Smoking is forbidden here.
Auton aja/minen on hankalaa. Driving a car is difficult.
Sauno/minen on mukavaa. Having a sauna is nice.
