The imperative is primarily used for commands, requests and exhortations,
and in the third person also wishes. There is no imperative form for the first
person singular.
166 Finnish: An Essential Grammar
Singular Plural
First p. – -kaamme ~ -käämme
Second p. (no ending) -kaa ~ -kää
Third p. -koon ~ -köön -koot ~ -kööt
The second person singular and plural forms, e.g. sano and sano/kaa, are
the most common. The third person forms occur mostly in the literary
language.
The second person singular of the imperative has the same form as the
first person singular of the present indicative, without the final -n.
This form is also identical with that of the main verb in the present indicative
negative (§63), cf. sano/n ‘I say’, tule/n ‘I come’, pelkää/n ‘I fear’—en sano
‘I do not say’, en tule ‘I do not come’, en pelkää ‘I do not fear’—sano
‘say!’, tule ‘come!’, pelkää ‘fear!’.
The other imperative forms are based on the infinitive stem (§22).
The imperative forms of the verbs sano/a ‘say’, men/nä ‘go’ and kerto/a
‘tell’ are thus as follows.
Singular Plural
First p. – sano/kaamme let us say
– men/käämme let us go
– kerto/kaamme let us tell
Second p. sano say! sano/kaa say!
mene go! men/kää go!
kerro tell! kerto/kaa tell!
Third p. sano/koon may he say sano/koot may they say
men/köön may he go men/kööt may they go
kerto/koon may he tell kerto/koot may they tell
The table below shows the infinitive, the first person singular present, and the
second person singular and plural of the imperative.
Infinitive First p. sing. Second p. sing. Second p. pl.
present imperative imperative
anta/a give anna/n anna anta/kaa
osta/a buy osta/n osta osta/kaa
unohta/a forget unohda/n unohda unohta/kaa
Moods 167
Infinitive First p. sing. Second p. sing. Second p. pl.
present imperative imperative
luke/a read lue/n lue luke/kaa
vetä/ä pull vedä/n vedä vetä/kää
sulke/a close sulje/n sulje sulke/kaa
herättä/ä wake herätä/n herätä herättä/kää
avat/a open avaa/n avaa avat/kaa
maat/a lie makaa/n makaa maat/kaa
tavat/a meet tapaa/n tapaa tavat/kaa
määrät/ä order määrää/n määrää määrät/kää
hakat/a hew hakkaa/n hakkaa hakat/kaa
tarjot/a offer tarjoa/n tarjoa tarjot/kaa
myy/dä sell myy/n myy myy/kää
syö/dä eat syö/n syö syö/kää
ui/da swim ui/n ui ui/kaa
teh/dä do tee/n tee teh/kää
pysäköi/dä park pysäköi/n pysäköi pysäköi/kää
nous/ta rise nouse/n nouse nous/kaa
tul/la come tule/n tule tul/kaa
men/nä go mene/n mene men/kää
juos/ta run juokse/n juokse juos/kaa
ajatel/la think ajattele/n ajattele ajatel/kaa
harkit/a consider harkitse/n harkitse harkit/kaa
paet/a flee pakene/n pakene paet/kaa
The object of an imperative verb is in the partitive if any of the normal
partitive rules apply (§33.2). The accusative object of an imperative takes no
ending if the imperative is first or second person, but the ending -n if the
imperative is third person, cf. §38.
The examples below illustrate the use of the imperative.
Mene kotiin! Go home! (sing.)
Men/kää kotiin! Go home! (pl.)
Tule tänne! Come here! (sing.)
Tul/kaa tänne! Come here! (pl.)
Osta minulle kuppi kahvia! Buy me a cup of coffee!
Anta/kaa meille vettä. Give us some water!
Anna minulle lusikka! Give me a spoon!
Ol/kaa hyvä! Please. (lit. ‘Be good!’) (pl.)
Ole hyvä! Please. (‘Be good!’) (sing.)
Ole hyvä ja avaa ovi! Please open the door. (Be good
and open…’)
Teh/käämme kuten hän sanoo. Let us do as he says.
Varat/kaa meillekin pöytä! Reserve a table for us, too!
168 Finnish: An Essential Grammar
Elä/köön Suomi! Long live Finland! (‘May Finland
live.’)
onneksi ol/koon! Congratulations! (‘May it be to
(your) happiness.’)
Puhu/kaamme suomea. Let us speak Finnish.
Juo/kaamme Lipposen malja! Let us drink a toast to Lipponen!
Tul/koot he tänne. Let them come here.
Men/kööt he sinne, me jäämme Let them go there, we are staying
kotiin. at home.
Ajattele asiaa! Think about the matter!
Nous/kaa ylös! Get up!
Kukin teh/köön kuten haluaa. Let everyone do as he/she likes.
Luke/kaa läksynne kunnolla! Do (‘read’) your homework
properly! (pl.)
Lue läksysi kunnolla! Do your homework properly! (sing.)
In the spoken language the passive is always used instead of the first person
plural imperative form, e.g. sanotaan ‘one says’ but often also ‘let’s say’,
mennään ‘let’s go’, tehdään ‘let’s do’ for sanokaamme, menkäämme,
tehkäämme.
The negative forms of the imperative are constructed differently; here too
the second person singular is unlike the other forms.
The second person singular imperative negative is formed from the
word älä, placed before the imperative affirmative form.
Affirmative Negative
osta buy! älä osta don’t buy!
lue read! älä lue
vedä pull! älä vedä
avaa open! älä avaa
makaa lie! älä makaa
syö eat! älä syö
tule come! älä tule
The other imperative negative forms are based on the stem äl- with the
appropriate imperative ending, followed by the infinitive stem of the main
verb with the ending -ko ~ -kö.
The negation words are thus älköön (third person singular), älkäämme
(first person plural), älkää (second person plural) and älkööt (third person
plural).
Moods 169
Infinitive Imperative negative 2 pl.
sano/a say älkää sano/ko don’t say!
otta/a take älkää otta/ko
pelät/ä fear älkää pelät/kö
määrät/ä order älkää määrät/kö
maat/a lie älkää maat/ko
tuo/da bring älkää tuo/ko
tul/la come älkää tul/ko
men/nä go älkää men/kö
ajatel/la think älkää ajatel/ko
Examples of the imperative negative follow below. The object is in the
partitive, in accordance with the normal rules (§33.2).
Älä pelkää koiraa! Don’t be afraid of the dog! (sing.)
Älkää syö/kö niin nopeasti! Don’t eat so quickly! (pl.)
Älä polta täällä! Don’t smoke here! (sing.)
Älkää poltta/ko täällä! Don’t smoke here! (pl.)
Älkää lähte/kö kotiin vielä! Don’t go home yet! (pl.)
Älä lyö minua! Don’t hit me! (sing.)
Älkää lyö/kö minua! Don’t hit me! (pl.)
Älkäämme ajatel/ko sitä enää. Let us not think about it any
longer. (pl.)
Älä tanssi Uolevin kanssa! Don’t dance with Uolevi! (sing.)
Älköön kukaan usko/ko, että… Let no one believe that… (sing.)
Älkää avat/ko tuota ikkunaa! Don’t open that window! (pl.)
Älä sylje lattialle! Don’t spit on the floor! (sing.)
