2 LUKU



Noh, onhan Haines vielä pieni.

Hän on vasta 7 ja minä 10. 3 nuorempi. Haines on heti aamutuimaan tietoko-

neella. Siitä se varmaan johtuu että hän on kiukkuinen. Eipä sitä tiedä.

Minun paras kaverini Michael Cooper käy monesti meillä. Ring Ring!

Ovella on varmaan Michael. Menin avaamaan oven. Mutta siellä ei ollut

Michael vaan kaverini Jenny Stepheld. Hän on paras tyttökaverini.

Hänkin tykkää Michaelista. Michael ja Jenny ovat ihme kyllä kummatkin 10.

Niinkuin minäkin. Me kaikki ollaan nelosella. Jenny on tosi pitkä jolla on leveä

suu ja ruskeat silmät. Hänellä on aina farkut jalassaan ja joku teepaita mutta

ei koskaan päällyspaitaa. Ainoastaan kylmällä säällä. Michael on taas sellai-

nen että hän pitää ainoastaan päällyspaitaa päällä mutta ei teepaitaa.

Minulla on taas sellainen tapa että pidän kumpiakin aina päällä!

-Hei Antony! -Hei! Vastasin. -Olin kävelyllä ja ajattelin tulla käymään.

-Mennään yläkertaan, sanoin. Jenny tuli perässäni yläkertaan. Tuntui kuin

portaita olisi aina ollut ainakin sata! Menimme yläkertaan. Menimme nettiin

ja aloimme pelata pelejä. Vuorotellen. Se oli hauskaa. Sen tunnin aika Jenny

ei puhunut melkein mitään. Mutta sitten Jenny sanoi: - Katso Antony! Katso!

katsoin näyttöä tarkemmin. Tietokoneessa oli ilmiselvästi viruksia! Mikään

peli ei mennyt päälle. Edes internetti ei mennyt pois. Painoin sammutus-

nappia. Mitään ei tapahtunut. Otin töpselin seinästä mutta tietokone oli yhä

päällä. Pelkäsin kauheaste että jotain oli tapahtunut. Ulkona jyrisi ukkonen.