4:1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole
sinulle ilmestynyt'."
4:2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva."
4:3 Hän sanoi: "Heitä se maahan." Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni
sitä.
4:4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön." Niin hän ojensi kätensä ja tarttui
siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
4:5 - "Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin
Jumala, on sinulle ilmestynyt."
4:6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi." Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen
ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
4:7 Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi." Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen
ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
4:8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen
tunnusteon.
4:9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja
kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
4:10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä
senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli."
4:11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän
tai sokean? Enkö minä, Herra?
4:12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
4:13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
4:14 Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että
hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
4:15 Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa
apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.
4:16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä
Jumalana.
4:17 Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot."
4:18 Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Anna minun mennä takaisin veljieni tykö
Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa." Jetro sanoi Moosekselle: "Mene rauhassa."
4:19 Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka
väijyivät sinun henkeäsi."
4:20 Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja
Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
4:21 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne
ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei
päästä kansaa.
4:22 Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;
4:23 sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt
päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.'"
4:24 Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.
4:25 Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja
sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni."
4:26 Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta."
4:27 Ja Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan." Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan
vuorella ja suuteli häntä.
4:28 Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot,
jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.
4:29 Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.
4:30 Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien
edessä.
4:31 Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän
kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.
