Olipa kerran pieni herttainen tyttö, jota kaikki ihmiset rakastivat, mutta eniten kaikista häntä rakasti hänen mummonsa, joka ei tiennyt mitä kaikkea hyvää hän olisi antanut suloiselle lapselle.

从前有个可爱的小姑娘，谁见了都喜欢，但最喜欢她的是她的奶奶，简直是她要什么就给她什么。
 
 
Kerran hän lahjoitti tytölle punaisen hilkan, ja koska se oli kovin soma, ei tyttö tahtonut mitään muuta päähinettä enää käyttää, ja siksi häntä ruvettiin sen jälkeen kutsumaan Punahilkaksi.

一次，奶奶送给小姑娘一顶用丝绒做的小红帽，戴在她的头上正好合适。从此，姑娘再也不愿意戴任何别的帽子，于是大家便叫她“小红帽”。


Eräänä päivänä äiti sanoi tytölle:

一天，妈妈对小红帽说：


- "Kuuleppas, Punahilkka, tässä on palanen kakkua ja pullo viiniä, vie ne mummolle. Hän on sairas ja huonoissa voimissa ja tarvitsee hiukan virkistystä. Lähde matkaan, ennenkuin tulee kovin kuuma, ja kävele siivosti äläkä poikkea tieltä, muuten kompastut ja rikot pullon eikä mummolle jää mitään juotavaa. Ja kun astut tupaan, niin älä unohda sanoa hyvää päivää älä kurkistele joka nurkkaan."

“来，小红帽，这里有一块蛋糕和一瓶葡萄酒，快给奶奶送去，奶奶生病了，身子很虚弱，吃了这些就会好一些的。趁着现在天还没有热，赶紧动身吧。在路上要好好走，不要跑，也不要离开大路，否则你会摔跤的，那样奶奶就什么也吃不上了。到奶奶家的时候，别忘了说‘早上好’，也不要一进屋就东瞧西瞅。”


- "Kyllä minä teen kaiken sen", sanoi Punahilkka äidille kilttinä ja kuuliaisesti ja antoi kätensä vakuudeksi.

“我会小心的。”小红帽对妈妈说，并且还和妈妈拉手作保证。