Tänään tutustumme Peking-oopperan näyttelijän elämään ja kovaan kouluun, joka tähän ammattiin vaaditaan. Song Guanlinin, Kiinan kansallisen Peking-oopperateatterin apulaisjohtajan mukaan Peking-oopperan näyttelijältä vaaditaan paljon enemmän kuin näyttämötaitelijalta yleensä.
-Peking-oopperan näyttelijöiltä vaaditaan kaikkein eniten taiteellista sisältöä, enemmän kuin missään muussa kiinalaisessa taiteessa, Song kertoo. -Esimerkiksi voisi sanoa, että jos Peking-oopperan näyttelijä ei työskentele Peking-oopperan parissa, hän voi työskennellä vaivatta teatterinäyttelijänä, elökuvanäyttelijänä, ääninäyttelijänä, puheteatterinäyttelijänä ja niin edespäin. Mutta toisaalta elokuvanäyttelijä, akrobaatti tai teatterinäyttelija ei voi työskennellä Peking-oopperassa. Siihen kuuluu niin monia aspekteja, laulua, puhumista, näyttelemistä, akrobatiaa, taistelutaitoja ja niin edelleen.
Monet kuuluisat kiinalaiset taitelijat ovat alun perin tulleet Peking-oopperasta. Laulajat Tu Honggang ja Li Lingyu sekä nykyään erittäin suosittu näyttelijätär Xu Fan ovat opiskelleet Peking-oopperaa.
Peking-oopperassa vitsa on väännettävä todella nuorena. Raskas ja vaativa harjoittelu aloitetaan jo lapsena, ja tuloksia näkee vasta vuosien kuluttua. Peking-oopperan näyttelijältä odotetaan monilahjakkuutta. Song Guanlin kertoo harjoittelun aloittamisesta.
-Peking-oopperan harjoitteleminen on erittäin kurinalainen ja vaativa prosessi. Aluksi harjoitellaan Tongzi Gongia eli lasten harjoituksia. Peking-oopperan harjoitteleminen on aloitettava lapsena. 20-vuotiaana aloittaminen on mahdotonta.
Alussa luonnollisestikaan lapset eivät eriydy mihinkään hahmoon, vaan he harjoittelevat perusteita, kuten venyttelyä, laulamista ja näyttelemistä. Äänenmurroksen jälkeen he löytävät luonnollisen laulunsa ja samalla suuntautuvat tiettyihin hahmoihin, joille heidän äänensä toimii. Perusteiden harjoitteluissa menee siten kolmesta viiteen vuotta. On opittava dialogin puhumista, aarioiden laulamista, volttien hyppäämistä, miekan ja keihään käsittelyä, pukuun kiinnitettyjen kolmiolippujen kanssa näyttelemistä.
Alussa harjoitellaan litteillä kengillä, mutta kenraaleita, kuninkaita ja keisareita näyttelevien on vielä opeteltava kaikki temput korkeilla jalkineilla. Peking-oopperan näyttelijäksi on todella vaikeaa tulla. On harjoiteltava kovasti lapsesta asti.
Deng Min on vähän yli kolmekymmentävuotias Peking-oopperan näyttelijä. Hän on läpikäynyt Peking-oopperan kovan koulun ja on nykyään haluttu näyttelijä. Deng Min kertoi meille oopperanäyttelijän elämästä pukuhuoneessaan harjoituksien lomassa.
-Olen opetellut ja harjoitellut Peking-oopperaa yli kaksikymmentä vuotta, ihan lapsesta saakka. Aloitin harjoittelun yhdeksänvuotiaana. Lukion ja yläasteen jälkeen opiskelin yliopistossa neljä vuotta ja sitten jatko-opintoja vielä kolme vuotta päälle. Tuntuu siltä, kuin olisin ollut koulussa koko elämäni.
Peking-ooppera on kuitenkin niin vaativa laji. Pitää osata taitelutaitoja, laulua, näyttelemistä ja kaikkea pitää harjoitella riittävästi. Lisäksi on ymmärrettävä näyttelemänsä henkilöhahmot ja heihin liittyvä kulttuurihistoria. Harjoittelumme ja ymmärtämyksemme on tultava yhdeksi. Me otamme paljon menneisyydestä, mutta sen lisäksi meidän on kyettävä lisäämään jotain uutta. Meidän on imettävä oman aikamme vaikutteita ja pohdittava sitä suhteessa perimäämme. Meidän on koko ajan opittava ja nöyrästi etsittävä parempiemme neuvoa kehityäksemme.
Liian monet luopuvat harjoittelusta matkan varrella. Aloitteassani luokassani oli 70-80 oppilasta, mutta lopulta meitä oli kymmenisen oppilasta, jotka päätyivät aidosti esiintymään.
Mikä innosti sinut valitsemaan Peking-oopperan elämäntyöksesi?
-Lapsena opettelin pipa-luutun soittoa. Aloittaessani koulun opettajani kuitenkin kiinnitti huomionsa silmiini. Hän piti silmiäni erityisen isoina, kirkkaina ja luontevina. Hän rohkaisi minua siirtymään näyttelemiseen musiikin sijaan.
Itse asiassa opiskelin ensin Hubei-oopperaa, mutta sitten opettajani kuitenkin ohjasivat minut opiskelemaan Peking-oopperaa.
Hubei-ooppera on yksi niistä paikallisista teatterimuodoista, joista Peking-ooppera kehitettiin.
Mikä Peking-oopperan roolihahmoista on Dengin päähahmo?
- Alunperin harjoittelin wusheng-hahmoa. Wusheng on nuori taistelulajeja osaava mieshahmo. Opettajani oli Wang Jinglu, joka oli mielestäni paras nuoren soturin näyttelijä.
Sittemmin opettelin qingyi-hahmoa eli eli naishahmoa. Opettajani oli legendaarisen Mei Lanfengin poika Mei Baojiu. Opin siis sekä taistelutaitoja taitavan hahmon että näyttelemiseen keskittyvän hahmon. Haaveeni onkin kyetä näyttelemään eri hahmoja, sekä mies- että naisrooleja, hyvin ja aidolla tunteella.
Nykyään kuitenkin näyttelen enimmäkseen qingyi-naisrooleja Mei Lanfeng -tyylillä. Useat hahmot ovat jalosukuisia, arvokkaita naisia. Näyttelen kuitenkin myös välillä mieshahmoja. Onneksi minulle on suotu monipuolisuuden lahja.
Peking-ooperan opiskeleminen on raskasta ja, kuten kerroit, monet luovuttivat kesken kaiken. Mistä löysit motivaatiota ja voimaa jatkaa loppuun saakka?
-Tiesin, että monet sekä kiinalaiset että ulkomaalaiset maalaajat, muusikot, kuvanveistäjät, monien eri alojen taiteilijat kayttivät koko elämänsä taiteensa kehittämiseen. He haalivat ymmärtämystä ja taitoa lakkaamatta ja imivät tietoa ja vaikutteita kuin sieni vettä. Toivon yhä, että minulla riittäisi aikaa laajentaakseni näkemyksiäni. Toivon, että saan vielä tilaisuuden opiskella taiteita ulkomailla oppiakseni eri näkemyksien arvostamista ja saadakseni uusia vaikutteita taiteeni rikastamiseksi.
Mielestäni taiteella ei ole kansallisia rajoja. Kaikki nauttivat taiteesta ja kaikki ihmiset jakavat taiteen arvostuksen. Taide ilahduttaa ihmisiä ja antaa kauneutta elämään. Taide inspiroi ja rikastuttaa ihmisiä. Taitelijan tulee sinnikkäästi yrittää ymmärtää elämän eri osa-alueita takertumatta mihinkään ja olematta koskaan tyytyväinen itseensä.
Minun vahvuuteni on se, että rakastan Peking-oopperaa. Se on elämäni nautinto, koko elämäni tärkein asia. Tehdessäni Peking-oopperaa saan siitä aivan erityistä tyytyväisyyden tunnetta.
Mihin suuntaan Peking-oopperan pitäisi mennä - pitäytyä perinteiden vaalimisessa vai kehittyä eteenpäin?
- Mielestäni meillä tulee olla omat teoksemme, jotka edustavat nykyaikaa. Tottakai perinne on tärkeä ja se rikastuttaa esiintymistämme, mutta myös uuden luomisella ja innovaatiolla on paikkansa. Meidän on tultava paremmiksi ja mentävä eteenpäin. Nykyaika tarjoaa meille uusia elementtejä: ääniteknologia, valot, moderni maalaustaide ja tanssi, kaikki se, mitä nykyaikana on tarjota. Opimme ulkomaisista vaikutteista samoin kuin historiallisista vaikutteista. Kaikki tämä vain rikastuttaa Peking-oopperaa entisestään.
Vanhentuneet asiat poistuvat ja uudet esteettiset arvot ja ideat, jotka puhuttelevat nykyajan ihmistä, tulevat tilalle. Nykyaika tarjoaa monia tilaisuuksia kehittää taidetta ja meidän tulee käyttää sen suomat mahdollisuudet.
Miten näet oman urakehityksesi? Mitä odottaa sinua tulevaisuudessa?
- Elän luovinta aikaani ja nyt haluan antaa kaiken esiintymiselleni, vapauttaa energiani lavalla. Sitten, kun en enää pysty antamaan kaikkeani, ilmaisemaan itseäni minua tyydyttävällä tavalla lavalla, siirryn opettamaan lapsia ja välitän heille oppimani. Opettaminen on jotain, jota haluan tulevaisuudessa tehdä.
Jos sinulla on tulevaisuudessa lapsia, niin haluaisitko heidän työskentelevän Peking-oopperan parissa?
- Ilman muuta rohkaisin lastani työskentelmään Peking-oopperan parissa. Haluaisin välittää hänelle tunteeni ja antaa hänen jatkaa työtäni. Mielestäni taide on arvokas perintö, jonka jätämme jälkeemme.
