Erilaiset äänet alkavat työntyä ulos äänentoistolaitteistosta. Vellovasta äänimerestä muodostuu hitaasti rytmi, jonka päällä sämplet, loopit ja oudot avaruusmaiset vingahdukset aaltoilevat. Yleisö saa rytmistä kiinni ja alkaa tanssia. Lisää ihmisiä kerääntyy lavan eteen kunnes alue on täynnä. Lyhyt, poninhäntäinen kiinalainen mies vääntää elektronisten vempaimiensa nappeja ja liikkuu rytmin mukana pehmeästi kuin lohikäärme pilvien lomassa hymy huulillaan. Wang Lei, kiinalaisen tekno-musiikin edelläkävijä ja yksi Kiinan underground taidepiirien suuria nimiä, on ottanut yleisönsä Leppäkosken Rytmi festivaaleilla.
Lapsena Wang Lei opiskeli Sichuan oopperaa, jossa laulaminen, tyylitellyt liikkeet, mielikuvituksekkaat puvut ja kasvomeikit ja maskit, rumpu – ja symbaalipitoinen musiikki ja akrobatia ja tyylitellyt taistelutaidot yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi taiteeksi.
Sichuan teatteri ei ole kovinkaan tunnettua Kiinan ulkopuolella, mutta se muistuttaa monilta osin Peking oopperaa. Laulun ja musiikin lisäksi oppilaat harjoittelevat hyvin fyysisesti voidakseen suoriutua akropaattisista liikkeistä, jotka ovat olennainen osa näytöstä. Sichuan teatteri hakee parhaillaan pääsyä UNESCOn Maailmanperintälistalle. Muodollinen hakemus on tarkoitus jättää syyskuussa.
Sichuan oopperan opiskelu on kovaa ja se on aloitettava pienenä. Wang Lei kokee perinteen tuntemisen vahvuudeksi musiikilleen. Hänen mukaansa hänen musiikkinsa juuret ovat syvällä kiinalaisuudessa ja kiinalaisessa maaperässä.
WANG LEI: Kiinalainen musiiki on minulle kuin ruoka, jota syön tai ilma, jota hengitän. Se on elintärkeää... Olen siinä jo niin sisällä.
Länsimainen musiikki toisaalta tarjoaa Wang Leille muotin, formaatin, jossa työstää taidettaa. Hänen mielestään taiteen on tultava tekijänsä sisältä eikä hän katso hyvällä sitä, kuinka kiinalaiset kokeellisen musiikin tekijät, Rock muusikot ja muut taiteilijat vain kopioivat jonkin länsimaisen muotin, kuten punk, folk tai tekno, ja sitten tekevät kopiota länsimaisesta musiikista. Muotin sisällön on kummuttava tekijästä, ei muotista.
WANG LEI: Minulle se on eräänlainen ”muotti”, tyyli... rock, punk, ne antavat minulle tavallaan vain muodon. Näitä musiikin tyylejä, muotoa, pidetään arvossa, erityisesti lännessä, missä niillä on jo hyvin vakiintunut asema. Kiinassa ne eivät ole samalla tapaa vakiintuneessa asemassa, mutta tämä antaa minulle vapauden käyttää niitä kaikkia omassa musiikissani.
Suomeen Wang Lei tuli Techno/Dub projektinsa kanssa. Hän kuvaili tätä projektiaan näin.
WANG LEI: Musikissani kuuluu vaikutteita perinteisestä kiinalaisesta musiikista, dub-musiikista, reggaesta, drum-base'sta - se on sekoitus näitä kaikkia.
Wang Lein sanotaan yleisesti edustavan Underground musiikkia Kiinassa, mutta hänen mielestään Kiinan olosuhteissa on vaikea käyttää länsimaisia termejä, sillä erilaiset olosuhteet tekevät termeistä sellaisenaan sopimattomia:
WANG LEI: Kiinassa ei ole ”on the ground” musiikkia, eikä niin ollen myöskään ”underground” musiikkia. Kaikki musiikkin, kaikki taide on undergroundia... Kaikki itsenäinen ilmaisu on undergroundia.
Monesti valtavirrasta erillään oleminen antaa mahdollisuuksia uuden ilmaisun etsimiseen. Toisaalta Wang Lei näkee taiteen olevan kiinni jokapäiväisessä elämässä eikä olevan jotain ulkopuolista, jota pitäisi kategorisoida irti tai erilleen elämästä.
WANG LEI: Jos taide on yleisesti tunnustettua, kaikkien tiedossa, sitä ei enää pidetä taiteena. Mutta oikeastaan asia on juuri päinvastoin, taide on olemassa jokaisen sisimmässä, jokaisessa hetkessä, se on jotain hyvin ainutlaatuista, sellaista, mitä ei ehkä tule ajatelleksi... Usein ihmiset, joitka eivät ymmärrä tätä, vaan he suhtautuvat taiteeseen kuin se olisi jotain hyvin staattista, jotain jolla olisi valmis kiinteä muoto, vaikka se on oikeastaan olemassa ja läsnä jokaisessa hetkessä.
Underground musiikkia syntyy Kiinassa erityisesti isommissa keskuksissa, kuten Pekingissä, Shanghaissa ja Guangzhoussa. Se ei kuitenkaan ole suuren yleisön suosiossa. Voiko kokeelisemmalla musiikilla elää Kiinassa?
WANG LEI: Henkilökohtaisesti minä pystyn elämään sillä – mutta vaatimustasoni ei olekaan hirveän korkealla...
Toisaalta Wang Lei on yksi suositummista kokeellisen musiikin edelläkävijöistä Kiinassa. Miten muut pärjäävät musiikillaan – onko kokeellisen musiikin tekeminen uravaihtoehto Kiinassa?
WANG LEI: Ei ole kovin montaa, jotka elättävät sillä itsensä, ehkä moni haluaisi… Olen sitä mieltä että, jos vain ihminen haluaa ansaita elantonsa tietyssä ammatissa, tietyllä tapaa elämällä, oli sitten kyse musiikin tekemisestä tai kerjäläisenä elämisestä, hän löytää kyllä keinot sen toteuttamiseksi. Ei siis ole kyse siitä etteikö musiikilla pystyisi ansaitsemaan elantoaan, jotkut eivät vain ole onnistuneet.
Ikivanha kysymys onkin rahan ja taiteen suhde. Kiina elää taloudellisen buumin aikaa ja Deng Xiaoping'in sanoin ”Rikastuminen on kunniakasta”. Mitenkä Wang Lei näkee rahan ja taiteen suhteen?
WANG LEI: Tämä kysymys taiteen ja rahan suhteesta on aika tärkeä. Mielestäni raha auttaa ihmistä toteuttamaan ja ilmaisemaan arvomaailmaansa. Se on väline, jolla ihminen voi arvottaa taidetta, mutta toisaalta raha ei ole suoraan taiteen arvon mitta. Taide ja raha eivät ole suoraan verrannollisia keskenään, taiteen arvo liittyy ennemmin ”sielun, hengen ja kehon iloon, nautintoon”. Rahasta puhuttaessa monet ensimmäiseksi ajattelevat, että se on materiaalisen vaihdon väline, mutta aineellisella ja henkisellä on keskinäinen yhteytensä. Todellinen henkinen kulttuuri ei kuitenkaan ole kiinni dollareissa tai yuaneissa...
Suomessa Wang Lei esiintyi Tampereella ja Helsingissä klubeilla ja lisäksi Leppäkosken rytmissä, joka on pienimuotoinen festivaali Hämeenlinnan kupeessa. Mielenkiintoinen kysymys onkin, minkälaisissa paikoissa Wang Lei esiintyy Kiinassa.
WANG LEI: Suurista konserttisaleista aina pieniin pubeihin, skaala on aika laaja.
Wang Lei on julkaissut viisi levyä tähän mennessä ja saanut nimeä myös Kiinan rajojen ulkopuolella. Hänen viimeisimmän levynsä on juuri julkaissut Pariisilainen levy-yhtiö Elephant Records. Lisäksi Wang Lei on kunnostautunut elokuvamusiikin säveltäjänä tehden musiikkia muun muassa kansainvälisesti palkittujen ohjaajien Tsai Ming Liang'in ja Yan Yan Mak'in elokuviin.
Wang Lei oli hyvin ihastunut Suomeen ja suomalaiseen yleisöön, ja sanoikin olevansa hyvin innokas tulemaan takaisin tänne niin pian kuin vain mahdollista.
