Kiinalaisilla on tapana pukea pienet lapset hattuun, jota koristaa koiran kuva. Koira katsotaan tässä tapauksessa suojelijaksi, joka varjelee pienokaista pahalta.
Sille miksi lapset puetaan koirahattuun, löytyy syynsä kiinalaisesta kansanperinteestä.
Sanotaan että kauan aikaa sitten Kiinan maaseudulla eleli perhe johon kuului kaksi poikaa. Vanhempi pojista oli kyllä naimisissa, mutta hän ja vaimonsa eivät onnistuneet hankkimaan lasta. Tuohon aikaan, etenkin kun elettiin Kiinan maaseudulla, elämä ilman poikalasta ja perillistä olisi ollut kertakaikkinen katastrofi, ja niinpä vanhempi veli olisikin mielellän adoptoinut nuoremman veljensä pojan, tälle kun oli siunaantunut kaksi poikalasta.
Hän otti asian esille nuoremman veljensä ja tämän vaimon kanssa, mutta nämä eivät olleet alkuunkaan halukkaita moiseen suunnitelmaan.
Jonkun ajan kuluttua nuorempi veljistä kuitenkin sairastui vakavasti ja kuoli, vaimonsa jäädessä yksin kasvattamaan kahta poikaa. Vanhempi veljistä otti adoptio-asian taas puheeksi, olihan kahden pojan kasvattaminen kovin raskasta yksinäiselle naisihmiselle. Hänen hämmästyksekseen nuoremman veljen vaimo kieltäytyi päättäväisesti edelleen.
Kului muutama vuosi ja sitten tapahtui se mitä vanhempi veli oli toivonut ja odottanut niin hartaasti: hänen vaimonsa tuli raskaaksi!
Mies oli onnellinen mutta samalla huolissaan siitä ettei vaimo vain synnyttäisi lasta juuri kun hän itse olisi kauppamatkalla kaukana eikä ehtisi mukaa synnytykseen. Nuoremman veljen vaimo oli kuitenkin auliisti lupautunut auttamaan ja oli luvannut hakea paikalle kätilön kun aika koittaisi, ja näinollen mies saattoi olla huoleti, kaikki sujuisi varmasti hyvin ja vaimosta ja lapsesta pidettäisiin hyvää huolta.
Ja niin siinä kävikin, että juuri miehen ollessa poissa kotoa, vaimo alkoi synnyttää. Nuoremman veljen vaimo oli kuitenkin viekas ja vehkeili kaikkien selän takana, hän kun oli jo kauan aikaa sitten päättänyt että hänen oma poikansa tulisi perimään kaiken suvun omaisuuden, eikä vanhempi veli siis koskaan saisi saada perillistä. Tuo vaimo oli sopinut kätilön kanssa, että kun lapsi olisi syntynyt, ja äitinsä vielä synnytyksestä sekaisin ja heikkona, lapsi vietäisiin heti pois äitinsä luota ja kerrottaisiin tälle että lapsi oli menehtynyt.
Näin toimittiinkin ja kätilö kiiruhti matkoihinsa vastasyntyneen kanssa, nuoremman veljen vaimon jäädessä syöttämään valheitaan vanhemman veljen vaimolle.
Vanhemman veljen palatessa matkoilta tilanne kerrottiin hänelle ja kuten arvata saattaa, mies oli murheen murtama.
Nuoremman veljen vaimo luuli jo juonensa onnistuneen...
Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että isännän uskollinen vanha koira oli ollut koko tapahtumien ajan oven ulkopuolella, ja nähnyt kun kätilö kiiruhti matkoihinsa pienokaisen kanssa. Koira alkoi nyt liikehtiä levottomasti ja houkutteli epätoivoisen isäntänsä ulos, pihan poikki ja suoraan kätilön taloon, mistä poikalapsi löytyikin.
Koko juoni oli paljastettu ja lapsi pääsi takaisin isänsä ja äitinsä huomaan. Paha sai palkkansa ja koiran maine uskollisena ystävänä ja vahtina kirkastui. Lapsi sai nimekseen “koirapoika” GOU ER.
Tästä syystä Kiinassa edelleen näkee pikkulasten päässä koiran kuvalla koristettuja hattuja, se suojelee lasta pahalta, niin kuin ihmisen parhaan ystävän, koiran, kuuluukin.
